Kohtuuttomuus kaikessa

Nyt aaltoja, voltteja ja näköispatsas minulle. Kello on hädintuskin 13 (bloggerin aika varmasti näyttää jotain muuta) ja olen jo siivonnut! Minä!

Eihän täällä kukaan muu sotke nykyisin kuin minä ja E-setä, mutta joku tätä meidän lisäksemme sotkee aivan taatusti. Syyttäisin talonmiehen akkaa, jos tässä taloyhtiössä sellainen olisi. 

Lasteni mielestä minun huonoin ominaisuuteni on kärsimättömyys. Pitänee paikkaansa, mutta on yksi asia, jossa tämä piirre saa minussa aikaan megalomaanisen totaaliprimitiiviraivarin. Ja se on se jos imuri ei toimi niinkuin haluaisin. Jumalauta, ensin potkin laitetta, sitten irrotan siitä letkun, sitten käyn polttamassa askin röökiä, sitten laitan letkua imuaukkoon sekä oikein- että väärinpäin, kun en voi tietää missä kohtaa letkua mahdollinen tukos on, sitten juon pullon viinaa ja työnnän imuriin rumpukapulaa, lakaisuharjan vartta jne. sit meen taas polttamaan askin röökiä ja kiroan tietenkin kaikken vaiheiden aikana kuin turkkilainen. 

Ihme ja kumma,aina se hemmetin vehje on alkanut lopulta imemään niinkuin minä haluan, eikä laiskasti kuin sunnuntaiaamu, kuten imuri haluaisi. Saakeli, mulle ei vittuilla! ;) 

Nyt on syyskuu, ja heti tuolla ulkona on aavistuksen syksyisempää kuin eilen. Oikeasti, eilen tähän aikaan oli kuuma ilma, nyt ei ole yhtään kuuma ilma. Tosin eilen laukkasin keskellä Tehtaankatua katutöiden seassa kauhealla kiireellä kukkakauppaan, eli voi tietty olla että ulkona oli pakkasta ja vain mulla oli kuuma. Tai akuutti menopaussioire kesken menon. 

Äsken kun vatkailin pyykkejä, niin mietin samalla tietenkin että mitä ihmettä laitan päälleni illan rientoihin. Tänään kun on tämän syysbilekuun eka bile. Usein käy niin, että vaikka olen vehdannut ja rehannut ylleni ties minkälaisia virityksiä, niin kaikista kivointa on ihan normikuteissa. Kun ei yritä mitään erikoista, ei ilta mene esim. alasvaluvia sukkahousuja nostellessa tai persvakoon kaivautuvia kalsareita nykiessä. 

Mutta aatelkaapa miten helppoa (joskin tylsää) elämä olisi, jos ihmisillä ei olisi lupaa omistaa kuin kaksi vaatekertaa, ja nekin olisivat identtiset keskenään. Ihmisten ulkoisia ominaisuuksia voisi määritellä "se on se vihreepaitainen", tai se on se jolla on oranssit housut. Toki nämä määritelmät sopisi moniin ihmisiin, mutta niinhän se menee nytkin. "se on se pitkätukkainen kierosilmäinen nainen jolla kasvaa parta". Sopii tosi moniin tuokin! 

Kuten huomaatte, mulla on välillä ihan tosi dorkia ajatuksia. Joskus leikin sellaista "entä jos"- ajatusleikkiä. Kun äidistäni tuli yksinhuoltaja, me muutimme pohjoisesta etelään ja asetuimme pienen mutkan kautta itä-helsinkiin. Entä jos äiti oiskin päättänyt että jäämme ensimmäiseen etelänkohteeseemme, Kannelmäkeen? Missä mahtaisin nyt olla, jos näin olisi käynyt. Sehän on siis aivan selvä, että en tässä ainakaan, en todellakaan ainakaan usko. Nämä eivät ole mitään sellaisia jossitteluja, että voi helvetti oispa niin tai näin, vaan tosiaan sellaista ajatteluleikkiä vaan. En koskaan päädy mihinkään noissa, koska en osaa ajatella, enkä myöskään kaipaa minkään muunlaista elämää kuin tämä mitä nyt juuri elän. 

Puntaroin tässä, että olisinko raggari, ja ottaisin vähän punaista viiniä samalla kun restauroin naamaani. Mutta tulin siihen tulokseen että en. Olen hieman kohtuuton tietyissä asioissa. Minulle lasi viiniä on täysin tuntematon käsite, ellen sitten ole jossain vieraassa paikassa, jossa minulle tarjotaan vain se lasillinen viiniä. Mutta jos pystyn itse vaikuttamaan viininannosteluun, niin ei se siihen lasilliseen jää, never. En halua mennä tapaamaan vanhoja kavereita hirrveeshä kännishä. Ja mitä Elmasetäkin sanoisi kun kohta tulee tuolta jostain sonera stadikalta kotiin, jos vaimo sekoilis kännissä.  No voin kyllä sanoa, että ei se sanois mitään, ehkä nauraisi vaan. Hänellä on yhtä omituinen huumorintaju kuin minullakin nääs.
Tämä kohtuuttomuus pätee myös karkkiin. En ymmärrä ihmisten luonteenlujuutta ja taitoa säilyttää esim. kolme kuukautta yhtä suklaalevyä kaapissa pahan päivän varalle. Minä hotkaisen koko levyn yhdeltä istumalta, ja vaikka viimeisten palojen kohdalla meinaa tulla yrjöt, niin eikun sisään vaan. 

Koska tämän blogin anonyymiteettiys on ihan hakusessa ja melkein voisin kirjoittaa tätä omalla nimellä, niin tuohon loppuun kaks facebookista itseltäni pöllimää kuvaa minusta.
Eläkööt suoristusrauta. (erilaisten juomatölkkien esiintyminen kuvissa on a) kuvanottohetkellä ajankohtainen insidetsoukki b) kaksoisleuan peittämistä varten. 



Heips ja kivaa lauantaita kaikille.