Nyt ei wanha jaksa.

Huh huh ja moi. 

Nyt on sellainen tilanne, että tämä tätihenkilö alkaa olla kurkkua, korvia ja muita elimiä täynnään bilettämistä. Syyskuun kolmas bileviikonloppu on nyt suoritettu, ja ensi viikonloppuna pitäisi vielä yhdet bileet jaksaa ja sitten tulee armelias tauko tähänkin hulluuteen. 

En minä sillä, bilettäminen on hauskaa ja jopa hauskempaa, mutku. Kun tähän kuuhun nyt sattui joka ikiselle viikonlopulle etukäteen tiedossa olevat juhlamenot, niin huh.  Hima on ehkä vielä ränsistyneemmässä kuosissa kuin minä. Hävettää jo etukäteen sekin kun isännöitsijä mennee tänään mulkoilemaan meille jotain terassin katon vuotokohtaa, niin isännöitsijäpolo joutuu suorittamaan ihmisagilityradan päästäkseen perille kohteeseen... 

Ensi viikonlopun juhlat ovat mun kuopuksen kakskymppiset, jotka annoin hänen järkätä meillä kotona, vaikkei hän itse siellä asukaan. Meillä on tilaa ja kuopus haluaa ehdottomasti minut ja isänsä mukaan juhlintaan. Energistä teinibiletystä! Tosin, eiks kakskymppinen oo sit virallisesti epäteini? No sama se, nuoria ja jaksavaisia ne kuitenkin on. Pakko pyytää joku ikätoveri veteraani myös mukaan juhliin. kyllä näin nimittäin on. Olen iloinen lapseni juhlista, mutta itse taidan tyytyä.. kahviin? (joo joo ihan varmana joo)

Ihmismieli on kummallinen. Joskus viikonloppuina haikailee tylsyyttä ja että oispa jotain villiä tekemistä ja ohjelmaa ja juhlia ja bileitä ja kaikkea. Sitkun sitä on, haikailee tylsyyttä ja rauhallisia viikonloppuja.. Mutta voin kertoa ja luvata ja taata, että kun tästä kuusta selviän, pelkkä tylsyyskin on luksusta. 

Nyt kaiken lisäksi TAAS on sellainen olo, että oon tulossa kipeeks. Yärh. Sen siitä saa kun leikkii nuorta orhia ja kirmaa pitkin pihoja villinä. 

Ei mul taaskaan mitään. Niin että näkemiin vaan.