Elman keittiössä

Hyvää iltaa.

Ajattelin olla reilu, ja jakaa teille aivan mahtavan kulinaarisen ruokajutun. 

Nähkääs, kun on hieman päivä jälkeen -tiloissa, niin mieliteot ovat sen mukaisia. 

Alkoi tekemään ihan hillittömästi mieleni lättyjä. Tämänsuuntaiset mieliteot ovat juuri niitä omimpiaan kaatamaan vähähiilarisen dieettini, jota taas olen koittanut tässä hikipinkomaisesti noudattaa. 

Ei hätää! Netti on täynnä kaikenlaisia ohjeita, ja melkein mistä tahansa ruuasta saa tehtyä vähähiilariversion. Netin ohjeet olivat vaan minun päivä jälkeen- tilaani nähden aivan liian kummallisia, mitä edes on joku psyllium? Tai papujauho?

Päätin soveltaa. Vatkasin kulhossa munia, sekaan heitin kaikkea mitä nyt ikinä keksin. Taikina näytti ihan taikinalta, jee!
Valurautaiseen lättypannuun lätkäsin joka pesään voita ihan kunnolla.
Vaan eipä ne lätynryökäleet suostuneetkaan kääntymään siveästi pannulla. Lopputuloksena edessäni murjotti neljä koiransyömän näppylähanskan näköistä taideteosta. 
Söin ne suoraan pannusta. Makuelämys oli.. no sanotaan nyt, että olen parempiakin lättyjä elämässäni syönyt.

Lopun taikinan paistoin teflonpannussa, tarkoitoksenani oli tehdä yksi virtaviivaisen tyylikäs iso lätty. 
No ei sekään suostunut kääntymään suosiolla, vaikka olin teflonpannuunkin heittänyt nokareen voita paistamista varten. 
Päädyin hajoittamaan koko rakenteen, jonka seurauksena lätystä tuli koiranoksennusta muistuttava kasa paistunutta munaseosta. 

En antanut tämän vision mitenkään hämätä itseäni, hoin vaan mielessäni vanhaa sananlaskua: moni kakku päältä kaunis jne. Kippasin tämän munamöhjön lautaselle, päälle marjoja ja ripaus steviaa. 

Pistin silmät kiinni ja aloin lappamaan mönhä-marjamuhennosta suuhuni ja ai et oli maukasta. Siis ihan oikeesti, ei nyt ehkä mitään kulinaarin huippua, mutta ajoi tarkoituksensa. Lätynhimo meni- ehkä jopa ikuisiksi ajoiksi. 

Elman keittiössä osio loppuu tähän ja jatkuu kaupungin sykkeeseen, jossa eilen siis olin. 

Sen kerran kun ihan Elma-sedän kanssa lähdemme isolle kirkolle, niin sinnehän sitten huristetaan taksilla. Jumalaut se on kallista hommaa. Anteeksi mummouteni, mutta jossain asioissa muunnan vieläkin jotkut rahasummat markoiksi. Markka-aikana oli minun suurin bilekauteni ja taksillasuhailukauteni, mutta voin taata, etten pulittanut itä-helsinki-keskusta matkasta taatusti lähellekään lähes kahtasataa markkaa. Herranen aika. 

Oli ihanaa tavata vanhoja kavereita. Vanhojen kavereiden kanssa voi olla pitkäkin väli kun tavataan, mutta mitään hämmentäviä hiljaisia hetkiä ei taatusti tule. 

Tänään kun aamulla heräsin, meinasin alkaa sättimään E-setää, kun oli holtttomasti jättänyt vaatteitaan sohvalle lojumaan, vaikka just eilen vaivalla siivosinkin. Lähestyin vaatteita kädet lanteilla ja Justiina-ilme kasvoilla, kunnes tajusin että herranjesta, vaatteet liikkuvat. No se olikin esikoispoikaseni, joka oli tullut tänne yöpymään ja päätynyt sohvalle nukkumaan. Hyvä etten ollut ihan aito Justiina, ja mennyt kaulimella koulimaan vaatekasaa. 

Nyt menen jonnekin tekemään- en mitään.