Töissä oli ärsyttävää. Mitään ihmeempiä ei tapahtunut, mutta ne vähät mitä tapahtui, oli kaikki ärsyttäviä juttuja. No ei ihan kaikki, mut joo.
Vaikka olen ihan hillitön kesäfani ja myöskin helteensietokykyni on hyvä, niin nyt voin sanoo että jumalaut että ärsytti kuumuuskin sisällä ihan hittonaan. Ilmankosteus on niin suuri että tuntui kuin oisi kietoutunut märkään haisevaan pyyhkeeseen. Ihanko tässä nyt vanhoilla päivillä pitää alkaa syksyä oottamaan? Näitä syksyn tunnettuja elementtejä, kuten villasukkia, sohvannurkkia ja käpertymisiä? En ehdi enkä halua!
Iltapäivällä kahvihammasta kolotti vielä niin, että hyvä ettei koko purukalusto lentänyt silkasta kolotuksesta ulos ontelostaan. On meillä töissä kahvia tarjolla, mutta se on jotain niin hirvittävää kuraa, että olen mielummin ilman. En ole reiluusvastainen, mutta tää meidän duunin kahvi on jotain vitun reilusti tuotettua ja aivan saatanallisen pahaa telaketjuöljyä.
Ajelin sitten kotiin _hyvä_ kahvi mielessäni. Olisin varmaan ajanut tästä syystä jopa ylinopeutta, ellei ihan hirvittävä ruuhka Itäväylällä olisi estänyt tätä. Arvatkaapa kuin paljon kiristelin niitä kolottavia hampaitani siinä ruuhkassa kökkiessäni? No paljon.
Kun vihdoin pääsin kotiin, vapisin melkein kuin vanha nisti ja huhuilin: Kahvii, mama is home. Onneksi- siis todella onneksi- en ollut ehtinyt vielä riisua hikistä itseäni puolinakuksi tai muuta vastaavaa, koska kahvi oli loppu! OO ÄM GEE. Lähdin vitutukseltani saman tien LähiLidliin, ja siellä onneksi oli kahvipapuja, sellaisia mä tartten hienoon kahvikoneeseeni. Tosin pavut ovat jotain täysin outoja.
Kun pääsin taas kerran kotiin ja riensin vaihtamaan vaatteita alakertaan, mukanani seurasi 16 kappaletta karvaisia pikkutassuja, jotka päättivät kaikki just sillä siunaaman hetkellä imitoida nälkäkuolleita, ja siinä olikin tekeminen, että pysyin tolpillani tässä karvavyöryssä.
Mutta nyt on kaikki taas oikein hyvin, vaikka toi Lidlin kahvipapukahvi onkin aika pahaa... Lidlin Silitysapu on ehdottomasti parempi hankinta siis;)
Olen ensi viikonloppuna lähdössä mökille ryskäämään neljän naisen kanssa. Siellä olkoot kuuma, kylmä, hiki, vapina tai ihan mitä vaan. Vaikka pahaa kahvia. Aion pitää hauskaa säässä kuin säässä. Ja nollaan kaikki tämän viikon rasittavuudet.
Vanhat lukijani (ei iältään vaan ajaltaan) saattanevat muistaa entiset skumppafestivaalit, joita vietin viiden naisen ja kahden miesorjan muodostamassa porukassa joka vuoden syyskuussa. Hmh, siis syyskuisin joka vuosi. Vuosittain syyskuussa. No tuli varmaan selväksi, valitkaa äidinkielellisesti paras vaihtoehto itse;) Tämä perinne katkesi kun yksi skumppaaja sai aivoinfarktin. Ei tosin skumpanjuonnin takia. Hän jäi kyllä henkiin, mutta skumppafestivaaleille hän ei koskaan enää kykene osallistumaan. No, tuskin tää festarittomuus mikään elämänlaadun mittari on, mutta onhan se ny kauheaa kun ei hän pysty paljon mihinkään muuhunkaan.
Tämän ens viikonlopun reissun teen neljän ihan muun naisen kanssa. Tämä on kolmas kerta tänä vuonna kun kokoonnumme kaikenlaisen hauskanpidon merkeissä. Ihanaa! Viikonloppu on vaan harmillisen lyhyt aika tähän, mutta ei se mitään kun sen tietää.
Loppuun haluaisin kertoa yhen jutun, joka mua vaan jaksaa naurattaa aika ajoin.
Yksi lasteni kaveripoika luuli ihan tosissaan, että nk. Titanic-virsi on se My heart will go on. Muahah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti