Olen kauheen hämmästynyt kahdesta eri asiasta. Ja ne ovat:
Voiko kukilla olla masennusta?
Onko linnuilla menkat?
Mulle on opetettu, että kukat kääntyvät aina valoon päin ja näin olen havainnut tapahtuvan. Paitsi nyt mun pihalla. Mulla on seinustalla nk. ruukkupuutarha, ja kolmessa eri purkissa on orvokkeja, keltaisia ja tummanpunaisia, jos sillä on jotain merkitystä.
Ne tyhmät hapannaamaorvokit kääntävät jatkuvasti naamansa seinään, eli varjoon päin. Pihalla ois valoa vaikka kuin, mutta nää pällit vaan tahtoo toljottaa rumaa valkoista seinää. Onko ne masentuneita? Hävettääkö niitä jokin? Onko kukilla uhmaikä? Siis ihme jästikkejä. Olen käynyt alvariinsa kääntämässä ruukut kukkineen niin, että ne kaunistaisivat pihaa, vaan eipä aikaakaan, niin taas on kukat kääntäneet selkänsä. Mun mielestä tää on ihan ihme juttu. Googlekaan ei tiedä vastausta kysymykseeni.
Toinen ihmetys. Lähdin tässä päivänä eräänä autolla Merikadulla sijaitsevalta sisäpihalta prrn. Auton tuulilasiin pläjähti verta taivaasta, sellainen... linnunpaskankokoinen läntti. Nyt sitten ihmettelen että oliko tuo joku ennusmerkki- en tosin haavoittunut kotimatkalla sinä päivänä, vai oliko se joku menkkaava lintu? Vai voiko linnuilla olla esim. niin pahat peräpukamat, että kakka on punaista.. yök HYI. Mikään itsensä räjähdyskuntoon itsensä ravinnut hyttynen se ei ollut. Ihme juttu must tääkin. Google ei osannut vastata tähänkään.
Jos teistä joku osaa niin valistakaa minua, luonnonilmiöiden äärellä tuskailevaa ihmisraunoa.
Tuli tuosta auringonpaisteesta mieleen ensimmäiset aurinkopuuterit. Oisko ne joskus 80-90-luvulla ilmestyneet markkinoille. Itselläni oli sellaisessa pienessä saviruukussa myytävää, jossa oli korkki korkista, korkinavaajaa ei kyllä tarvinnut.
Kyseessä oli irtopuuteri, jota piti sudilla levitellä poskipäille tms. Miten sitä aurinkopuuteria nyt käytetään.
Elma the innokas suti tuota kyseistä ihmejauhoa rivakin vedoin ihan koko naamalle. Koska ensin näytti, että mitään ei tapahdu, innokas Elma, the make up artist, veti toisen kerroksen jauhetta naamalle. Taisi siinä mennä varmuudeksi vielä kolmas ja neljäskin kerros. Jauheen teho ei jotenkin heti näkynyt, se olisi tietenkin selvinnyt, jos oisin lukenut puuterin ohessa tulleen manuaalin.
Meni muutama tunti ja siinä minä sitten olin, naama kuin jollain yön timoa esittävällä sketsihahmolla. Voi helvettiläinen että voi ihmisen naama olla kamalan näköinen, kun se on päällystetty noin kolmekymmenkertaisella määrällä aurinkopuuteria... Olin niin tummanruskean kiiltävän hileinen, että näytin glitterillä päällystetyltä rusinalta. Tuli vaan tämä tässä mieleeni kun ostin uuden aurinkopuuterin yks päivä, ja sitä osaan onneksi käyttää nyttemmin.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
tiistai 22. toukokuuta 2012
11 kysymystä vastauksineen
Nythän on niin, että Tiina ei haastanut minua mihinkään, vaan haastoin itse itseni Tiinan blogissa ja nyt minä sitten teen tämän jutun. Koitan oll pasteamatta tähän Tiinan vastauksia. Mainitsin Tiinan aika monesti tässä aloituksessa.
1. Mikä inspiroi sinua?
No voi kääk mikä kysymys. Kevät inspiroi elämiseen jotenkin täysimmällä kuin esim. syksy tai joku typerä helmikuu. Olen nähkääs elämäntapataiteilija;) Kauniit kodit inspiroivat oman kodin sisustuksen suunnitteluun ja joskus jopa jonkinsortin toteutukseenkin. Mielijohteet ovat kai se turvallisin vastaus. Siis jos mielijohteesta voi inspiroitua. Vaikea kysymys siis oli tämä eka.
2. Miten asut ja miten haluaisit asua?
Helsingin pahamainesen Vuosaaren hyvämaineisella Rastilan pientaloauleella rivarissa. Meillä on 210 neliötä, eli just ja just mahdutaan E-sedän kans tänne;) En aio muuttaa tästä mihinkään muualle ku loppusijoituspaikkaani Malmin hautausmaalle, joten just näin haluan asua.
3. Oletko tyytyväinen työhösi?
Nyt tällä hetkellä taas olen. Välillä en ollut ku oli stressaavia sekoilutilanteita kun jengiä laitettiin pihalle ja koko organisaatio myllättiin uusiksi jne. Nyt kun mulla on uus homma niin siinä saan entistä enemmän näpertää. Aion vielä kirjoittaa mielipuolen näpertelykirjan, nimittäin nyt olen näpertelyn äärellä todentotta and i love it
4. Mitä harrastat?
No en kyllä varsinaisesti mitään. Vai onko telkkarin katselu, netissä roikkuminen, syöminen ja roskien vieminen harrastuksia? Jos on, niin harrastanhan mä sit vaikka mitä!
5. Mitä aamuihisi kuuluu ja paljonko aamutoimiisi menee aikaa?
Aamuihini kuuluu hesaria, kahvia, vettä, hammastahnaa, saippuaa, vaatteita, meikkejä, hiusten suoristusta ja kissojen ruokkimista.
Aikaa menee jotain puolitoistatuntia.
6. Missä olet hyvä?
Osoitetarrojen kuoriin liimaamisessa. Tää on tällänen toimistohommajuttu. Oon kehittänyt oman tyylin ja oon siinä ihan sairaan nopee!
7. Mikä on sun tämän kesän pakko saada-vaate?
Ei oo mitään erikoista pakko-vaatetta tiedossa, mutta kyllä mä jonkun ihanan muodot peittävän kesäkaavun hankin. Tai ehkä parikolmekin.
8. Lempihahmosi telkkariohjelmassa?
Hän ei varsinaisesti ole hahmo, koska hän on oikea ihminen. Mutta hän on siis Tyra Banks.
9. Minkä luonteenpiirteen haluaisit muuttaa itsessäsi?
Kysyin äsken tyttäreltäni, mikä on mun huonoin luonteenpiirre. Ja se on kärsimättömyys. Haluaisin siis olla kärsivällisempi. Mutta minähän olen kärsivällinen kuin lammas. Näkisittepä minut autonratissa...
10. Tykkäätkö mökkeilystä?
Mulla ei oo koskaan ollut mökkiä, mutta tykkään! Mutta eihän se kavereitten mökillä siipeily korvaa omaa mökkiä. Haluun oman mökin!
11. Oletko loman tarpeessa?
En ihan vielä, mutta kohta olen.
No niin, kiitos haasteesta Elma, kiitos Tiinallekin. Kiitos.
1. Mikä inspiroi sinua?
No voi kääk mikä kysymys. Kevät inspiroi elämiseen jotenkin täysimmällä kuin esim. syksy tai joku typerä helmikuu. Olen nähkääs elämäntapataiteilija;) Kauniit kodit inspiroivat oman kodin sisustuksen suunnitteluun ja joskus jopa jonkinsortin toteutukseenkin. Mielijohteet ovat kai se turvallisin vastaus. Siis jos mielijohteesta voi inspiroitua. Vaikea kysymys siis oli tämä eka.
2. Miten asut ja miten haluaisit asua?
Helsingin pahamainesen Vuosaaren hyvämaineisella Rastilan pientaloauleella rivarissa. Meillä on 210 neliötä, eli just ja just mahdutaan E-sedän kans tänne;) En aio muuttaa tästä mihinkään muualle ku loppusijoituspaikkaani Malmin hautausmaalle, joten just näin haluan asua.
3. Oletko tyytyväinen työhösi?
Nyt tällä hetkellä taas olen. Välillä en ollut ku oli stressaavia sekoilutilanteita kun jengiä laitettiin pihalle ja koko organisaatio myllättiin uusiksi jne. Nyt kun mulla on uus homma niin siinä saan entistä enemmän näpertää. Aion vielä kirjoittaa mielipuolen näpertelykirjan, nimittäin nyt olen näpertelyn äärellä todentotta and i love it
4. Mitä harrastat?
No en kyllä varsinaisesti mitään. Vai onko telkkarin katselu, netissä roikkuminen, syöminen ja roskien vieminen harrastuksia? Jos on, niin harrastanhan mä sit vaikka mitä!
5. Mitä aamuihisi kuuluu ja paljonko aamutoimiisi menee aikaa?
Aamuihini kuuluu hesaria, kahvia, vettä, hammastahnaa, saippuaa, vaatteita, meikkejä, hiusten suoristusta ja kissojen ruokkimista.
Aikaa menee jotain puolitoistatuntia.
6. Missä olet hyvä?
Osoitetarrojen kuoriin liimaamisessa. Tää on tällänen toimistohommajuttu. Oon kehittänyt oman tyylin ja oon siinä ihan sairaan nopee!
7. Mikä on sun tämän kesän pakko saada-vaate?
Ei oo mitään erikoista pakko-vaatetta tiedossa, mutta kyllä mä jonkun ihanan muodot peittävän kesäkaavun hankin. Tai ehkä parikolmekin.
8. Lempihahmosi telkkariohjelmassa?
Hän ei varsinaisesti ole hahmo, koska hän on oikea ihminen. Mutta hän on siis Tyra Banks.
9. Minkä luonteenpiirteen haluaisit muuttaa itsessäsi?
Kysyin äsken tyttäreltäni, mikä on mun huonoin luonteenpiirre. Ja se on kärsimättömyys. Haluaisin siis olla kärsivällisempi. Mutta minähän olen kärsivällinen kuin lammas. Näkisittepä minut autonratissa...
10. Tykkäätkö mökkeilystä?
Mulla ei oo koskaan ollut mökkiä, mutta tykkään! Mutta eihän se kavereitten mökillä siipeily korvaa omaa mökkiä. Haluun oman mökin!
11. Oletko loman tarpeessa?
En ihan vielä, mutta kohta olen.
No niin, kiitos haasteesta Elma, kiitos Tiinallekin. Kiitos.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Pavlovin opetetut kissat
En oo koskaan ollut allerginen esim. keväälle. Tarkoitan nyt tietenkin siitepölyä ja katupölyä ja ties mitä pölyä, joka monen ihmispolon hengitys-, haistamis-, ja näkemiselimiä kiusaa.
En myöskään ole allerginen eläimille ja jos näin olisi, olisin jo manan majoilla. Koska kissoista vanhin, kesällä yhdeksän vuotta täyttävä Leevi, on päättänyt alkaa omaksi naama-ampullikseni. Joka ilta kun pääni tyynyyn painan, minun naamani toimii kissan tyynynä. Ja koska hyvän asennon löytäminen on kissalle tärkeää, hän oikeasti vatkaa ruhoaan naamani päällä. Siinä minä sitten puhaltelen karvoja sieraimistani, suustani, silmistäni ja korvistani ja voin kertoa, että omaan korvaan puhaltaminen on suhteellisen rankkaa puuhaa.
Tuossa alla olevassa kuvassa on nämä meidän himamaatiaiset. Olen varmaan käyttänyt samaa kuvaa ennenkin täällä, että sori nyt tämä tautofonia. Naamanvatkurini on tossa keskellä.
Kesä tuli taas ihan varkain. Ihanaa! Puiden lehtien kanssa käy joka kevät sama juttu. Kun oikein päättämällä päätän seurata niiden puhkeamista ja kasvamista, niin ei se vaan onnistu. Aina se menee niin että tänään ei lehtiä, huomenna kyllä lehtiä. Uskomatont.
Olen tänä keväänä seurannut pihanurtsimme kasvua. Uskotteko kun sanon että se kasvaa oikeasti silmissä. Tai sitten ne ruohonkorret vaan jotenkin mystisesti vaihtaa asentoa kesken kaiken ja näyttävät kasvaneilta. Muutenhan ruohon kasvamisen seuraaminen on mitä viihdyttävintä hommaa, joo.
Tuttavapiirini viisikymppistyy tänä vuonna ihan urakalla. Minulla on kolmet viisikymppiset tiedossa peräkkäisinä viikonloppuina, putki alkaa ensi lauantaina. Minusta on ihan liikuttavaa näiden sankarimiesten itse kunkin lahjatoive, se kun on kaikilla sama. Kaasugrilli tietenkin. Ihanan helppoa, kun voi lahjoittaa roponsa kaasugrillirahastoon, eikä pähkätä päätään puhki lahjaidean kanssa. Hyvä kaverini, nainen nimeltä H, sai sentään viiskytvuotislahjaksi uuden kiukaan!
Haa, tästä sainkin hyvän tilaisuuden pistää aasit käppäilemään sillalle, ja kertoa taas kerran ehkä parhaan viisauden mitä tiedän:
Viiskymppiselle ei vittuilla. Ja pitää muuten paikkaansa. Kyllähän sitä yrittää voi, mutta jos joku yrittää esim. piipittää minulle että "voi itkupotkuraivari kun oot epis ja sanoit ilkeesti ja miten voit aatella noin ja epistä", niin ei pöyhi. Voin ehkä hiljaa todeta että no voi kyynel. No toi esimerkkini ei ylittänyt kyllä edes vittuilun kynnystä, mutta sanontaa vois toki laajentaa vaikka mihin muotoon, kuten vaikka että viiskymppiselle ei kantsi piipittää.
Itsekin pidin varmaan joskus nuorempana vanhempia täti-ihmisiä omituisina tiukkapiponipottajna, jotka saattoivat sanoa asioita hui kauheaa vaikka ihan suoraan, mutta nyt kun itse olen vanhempi täti-ihminen niin eihän se ole mitään muuta kuin sellaista iän tuomaa seesteistä tietoisuutta vaikka mistä! HAH, olipas tuo nyt taas, mutta näin on.
Tuon viisauden kuulin muuten pari Tammerfestiä sitten Paapan kapakan terassilla. Tänä kesänä minä lähden kivojen naisten kerhon kanssa Tammerfesteille opintomatkalle. Tämä kyseinen kerho käsittää 5-6 naista, ja olemme kokoontuneet kaksi kertaa. Edellinen kokous oli Kiva-Tainan luona ja olimme kuulkaa ihan hirrrrveen humalassa loppuillasta. Seuraava kokous on siis Kiva-M:n luona, hän asuu Tampereella.
Tässä kirjallisen puheripulini pyörteissä tapahtui taas jokailtainen juttu. Kello oli äsken 21 ja nyt se on 22.30. Enkä kyllä ole puoltatoistatuntia tässä ripuloinut. Eli aika vaan kulkee iltaisin aina kiitolaukkaa siinä vaiheessa kun naaman pitäisi olla jo kissan tyynynä.
En myöskään ole allerginen eläimille ja jos näin olisi, olisin jo manan majoilla. Koska kissoista vanhin, kesällä yhdeksän vuotta täyttävä Leevi, on päättänyt alkaa omaksi naama-ampullikseni. Joka ilta kun pääni tyynyyn painan, minun naamani toimii kissan tyynynä. Ja koska hyvän asennon löytäminen on kissalle tärkeää, hän oikeasti vatkaa ruhoaan naamani päällä. Siinä minä sitten puhaltelen karvoja sieraimistani, suustani, silmistäni ja korvistani ja voin kertoa, että omaan korvaan puhaltaminen on suhteellisen rankkaa puuhaa.
Tuossa alla olevassa kuvassa on nämä meidän himamaatiaiset. Olen varmaan käyttänyt samaa kuvaa ennenkin täällä, että sori nyt tämä tautofonia. Naamanvatkurini on tossa keskellä.
Olen tänä keväänä seurannut pihanurtsimme kasvua. Uskotteko kun sanon että se kasvaa oikeasti silmissä. Tai sitten ne ruohonkorret vaan jotenkin mystisesti vaihtaa asentoa kesken kaiken ja näyttävät kasvaneilta. Muutenhan ruohon kasvamisen seuraaminen on mitä viihdyttävintä hommaa, joo.
Tuttavapiirini viisikymppistyy tänä vuonna ihan urakalla. Minulla on kolmet viisikymppiset tiedossa peräkkäisinä viikonloppuina, putki alkaa ensi lauantaina. Minusta on ihan liikuttavaa näiden sankarimiesten itse kunkin lahjatoive, se kun on kaikilla sama. Kaasugrilli tietenkin. Ihanan helppoa, kun voi lahjoittaa roponsa kaasugrillirahastoon, eikä pähkätä päätään puhki lahjaidean kanssa. Hyvä kaverini, nainen nimeltä H, sai sentään viiskytvuotislahjaksi uuden kiukaan!
Haa, tästä sainkin hyvän tilaisuuden pistää aasit käppäilemään sillalle, ja kertoa taas kerran ehkä parhaan viisauden mitä tiedän:
Viiskymppiselle ei vittuilla. Ja pitää muuten paikkaansa. Kyllähän sitä yrittää voi, mutta jos joku yrittää esim. piipittää minulle että "voi itkupotkuraivari kun oot epis ja sanoit ilkeesti ja miten voit aatella noin ja epistä", niin ei pöyhi. Voin ehkä hiljaa todeta että no voi kyynel. No toi esimerkkini ei ylittänyt kyllä edes vittuilun kynnystä, mutta sanontaa vois toki laajentaa vaikka mihin muotoon, kuten vaikka että viiskymppiselle ei kantsi piipittää.
Itsekin pidin varmaan joskus nuorempana vanhempia täti-ihmisiä omituisina tiukkapiponipottajna, jotka saattoivat sanoa asioita hui kauheaa vaikka ihan suoraan, mutta nyt kun itse olen vanhempi täti-ihminen niin eihän se ole mitään muuta kuin sellaista iän tuomaa seesteistä tietoisuutta vaikka mistä! HAH, olipas tuo nyt taas, mutta näin on.
Tuon viisauden kuulin muuten pari Tammerfestiä sitten Paapan kapakan terassilla. Tänä kesänä minä lähden kivojen naisten kerhon kanssa Tammerfesteille opintomatkalle. Tämä kyseinen kerho käsittää 5-6 naista, ja olemme kokoontuneet kaksi kertaa. Edellinen kokous oli Kiva-Tainan luona ja olimme kuulkaa ihan hirrrrveen humalassa loppuillasta. Seuraava kokous on siis Kiva-M:n luona, hän asuu Tampereella.
Tässä kirjallisen puheripulini pyörteissä tapahtui taas jokailtainen juttu. Kello oli äsken 21 ja nyt se on 22.30. Enkä kyllä ole puoltatoistatuntia tässä ripuloinut. Eli aika vaan kulkee iltaisin aina kiitolaukkaa siinä vaiheessa kun naaman pitäisi olla jo kissan tyynynä.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Nostalgiatrippi
En yleensä mitenkään erityisesti kaihoile "vanhoja hyviä aikoja", kaikki ajat on hyviä, välillä parempia ja välillä ei.
Mutta kyllä nyt täytyy myöntää, että on oikeastaan sääli, että tänä nykyisin ei enää lähetetä kirjeitä eikä pahemmin korttejakaan. Minä olen säästänyt kaikki, siis ihan oikeasti kaikki! saamani kirjeet ja kortit, ja niitähän sitten on. Voi onni etten ole koskaan heittänyt niitä pois, vaan arvotavaralaatikkoni ovat seuranneet minua, vaikka välillä asuttiin ahtaastikin, eikä moisille lootille ois ollut ees tilaa missään.
Tänään olen saanut tuhrattua koko päivän näiden aarteitteni läräämiseen. Syynä tähän äkilliseen nostalgiatrippiin on, että pidämme kahden kaverini kanssa tässä lähiaikoina nostalgia-iltamat, ja siellä luemme kaikki toisillemme lähetetyt tuotokset, katsomme valokuvia ja luemme vieraskirjoja. Meistä kukaan kun ei ole kirjoittanut mitään tyypillisiä "terveisiä Hertsikasta"- kortteja, vaan niissä on asiaa niin, että hyvä kuin nykyisillä aikuisnäkösilmilläni näen edes lukea täyteen ahdetun kortin pientä pränttiä.
Sain taas kerran idiksen. Yritän elvyttää tänä salama-flash-interaktiiviaikana niin kummallisen etanamailin henkiin, ja alan lähettelemään kirjeitä, tai edes kortteja, niin maan perusteellisesti. Ajatelkaa, jos elettäisiin vanhoja aikoja, tekin saisitte tämän tekstin kirjeenä;) Heh.
Kesken kaiken nostalgiaräpiköinnin tajusin että ai niin, mun piti käydä Itiksestä ostamassa kissoille ruokaa. Lähdinkin samantien, ja ois ehkä pitänyt vilkaista peiliin, ennenkuin lähdin. En kuitenkaan vilkaissut, ja häpeäkseni Itiksessä totesin että päivän shoppailuasuni oli kamala. Musta Elma-sedän jättikokoinen t-paita, jossa reikiä ja kissankarvoja, tämä on remonttipaitani, tarkoitukseni oli nääs jatkaa Lundiaprojektia. Jalassani oli yöpuvun housut!! ja villasukat, tällä helteellä. Ja remonttikengät, joista villasukat aistikkaasti tursusivat.
Onnekseni silloin tuli just lätkämatsi, enkä nähnyt ketään muita Itiksessä kuin eläinkaupan myyjän. Yritin hurmata hänet pesemättömillä hampaillani ja siivouskampauksella, aistikkaalla sellaisella. Jotenkin musta tuntuu, että en onnistunut.
Lohdutukseksi itselleni: oon sentään juossut kalsarelllanikin pitkin pihoja, joten olihan mulla nyt sentään vaatteet päällä.. jup jup.
Pienenä nostalgiamuistelona, joka sopii teemaan tänään, kertoisin sen, että näin iän myötä käsite "sunnuntaiangst" on täysin historiaa. Onhan se tietenkin tylsää kun arki taas alkaa huomenna jne. mutta ihan yhtä turhaa tätä järjestelmää on angstata. Vähän sama kuin angstaisi sitä, että kello on joka päivä 14.23. Tai ainaki melkein sama.
Mutta kyllä nyt täytyy myöntää, että on oikeastaan sääli, että tänä nykyisin ei enää lähetetä kirjeitä eikä pahemmin korttejakaan. Minä olen säästänyt kaikki, siis ihan oikeasti kaikki! saamani kirjeet ja kortit, ja niitähän sitten on. Voi onni etten ole koskaan heittänyt niitä pois, vaan arvotavaralaatikkoni ovat seuranneet minua, vaikka välillä asuttiin ahtaastikin, eikä moisille lootille ois ollut ees tilaa missään.
Tänään olen saanut tuhrattua koko päivän näiden aarteitteni läräämiseen. Syynä tähän äkilliseen nostalgiatrippiin on, että pidämme kahden kaverini kanssa tässä lähiaikoina nostalgia-iltamat, ja siellä luemme kaikki toisillemme lähetetyt tuotokset, katsomme valokuvia ja luemme vieraskirjoja. Meistä kukaan kun ei ole kirjoittanut mitään tyypillisiä "terveisiä Hertsikasta"- kortteja, vaan niissä on asiaa niin, että hyvä kuin nykyisillä aikuisnäkösilmilläni näen edes lukea täyteen ahdetun kortin pientä pränttiä.
Sain taas kerran idiksen. Yritän elvyttää tänä salama-flash-interaktiiviaikana niin kummallisen etanamailin henkiin, ja alan lähettelemään kirjeitä, tai edes kortteja, niin maan perusteellisesti. Ajatelkaa, jos elettäisiin vanhoja aikoja, tekin saisitte tämän tekstin kirjeenä;) Heh.
Kesken kaiken nostalgiaräpiköinnin tajusin että ai niin, mun piti käydä Itiksestä ostamassa kissoille ruokaa. Lähdinkin samantien, ja ois ehkä pitänyt vilkaista peiliin, ennenkuin lähdin. En kuitenkaan vilkaissut, ja häpeäkseni Itiksessä totesin että päivän shoppailuasuni oli kamala. Musta Elma-sedän jättikokoinen t-paita, jossa reikiä ja kissankarvoja, tämä on remonttipaitani, tarkoitukseni oli nääs jatkaa Lundiaprojektia. Jalassani oli yöpuvun housut!! ja villasukat, tällä helteellä. Ja remonttikengät, joista villasukat aistikkaasti tursusivat.
Onnekseni silloin tuli just lätkämatsi, enkä nähnyt ketään muita Itiksessä kuin eläinkaupan myyjän. Yritin hurmata hänet pesemättömillä hampaillani ja siivouskampauksella, aistikkaalla sellaisella. Jotenkin musta tuntuu, että en onnistunut.
Lohdutukseksi itselleni: oon sentään juossut kalsarelllanikin pitkin pihoja, joten olihan mulla nyt sentään vaatteet päällä.. jup jup.
Pienenä nostalgiamuistelona, joka sopii teemaan tänään, kertoisin sen, että näin iän myötä käsite "sunnuntaiangst" on täysin historiaa. Onhan se tietenkin tylsää kun arki taas alkaa huomenna jne. mutta ihan yhtä turhaa tätä järjestelmää on angstata. Vähän sama kuin angstaisi sitä, että kello on joka päivä 14.23. Tai ainaki melkein sama.
Matalan profiilin polkka
Nyt kun tuolla Facebookin puolella blogit ovat hyvin edustettuina uusien blogiryhmien ansiosta, niin otinpa ihan sitten vaikka sen kunniaksi kopion mun ihka ekasta bloggauksestani vuodelta 2004, jossa kerron muutamia faktoja itsestäni.
Pastean tuon tuotoksen tähän ja laitan viereen punaisella tämän päivän tilanteen. Saas nähdä onko esim. sukupuoleni muuttunut tai jotain muuta älyn jänskää.
- omistan perheen, johon kuuluu mies ja lapsia / lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa ja mies vanhenee rinnallani. <3 Jotenkin tuo omistaminen kuulostaa vähän tökeröltä.
- kaikki lapseni ovat kouluikäisiä / kaikki lapseni ovat kouluiättömiä. Kaksi tosin opiskelee, mutta lienen olen tarkoittanut peruskoulua tuossa
- meillä on lemmikkieläimiä / lemmikkieläimet ovat levinneet jopa toiseen kaupunkiin tyttären mukana, mutta on niitä täälläkin vielä- ikäloppu koira, kolme kissaa ja kolme pupua kesälomailemassa "mummolassa"
- asun väljästi tilavassa rivitalokodissa / no nyt täällä vasta tilavaa onkin! Mutta sama koti siis
- koti sijaitsee itä-helsingissä / täällähän tämä
- naapurini ovat minulle lähinnä hyvänpäiväntuttuja / no nyt ne on vähän enemmän, mutta mitään bestiskavereita eivät
- käyn ansiotyössä / edelleenkin, eläkkeeseen on vielä matkaa.
- kuljen työmatkat julkisilla kulkuneuvoilla / nyt on vähän lipsunut yksityisautoilun puolelle. Se kun vaan on kolme kertaa nopeampaa kuin julkisilla kulkeminen...
- tapailen joitakin työkavereitani myös työajan ulkopuolella / tämä pätee edelleen
- en harrasta mitään erityistä / no en niin. Mun mielestä lukeminen ei oo harrastus, vai onko se?
- kulutan aikaani tietokoneen ääressä joskus liikaakin / tunnustan! Hurahdan aina ihan tyhmiin juttuihin netissä. Esim. pallojen räjäyttelemiseen.
- ärsyynnyn helposti / joo kyllä. Tosin on minusta ehkä vähän kärsivällisempi tullut, mutta jos jostain sitten ärsyynnyn, ärsyynnyn siitä megalomaanisesti.
- lepyn helposti / joopa kai
- rakastan laiskottelua / laiskottelu on ikuinen rakkauteni.
- olen hyväuninen / luojan kiitos olen edelleenkin. Mulla on kaksi huono-unista yötä vuodessa. Jos ne osuu peräkkäisille kuukausille, olen puoli vuotta ihan sekaisin.
- pidän kuitenkin myös siivoamisesta (en kyllä aina) / ei mua varmaan suotta ole joskus nimetty blogistanian viralliseksi siivoojaksi? Heh.
- juon kahvia kohtuullisesti / sain viime keväänä synttärilahjaksi kahvikoneen, joka jauhaa kahvipavut jne. Sen jälkeen kohtuullisuus on välillä hieman hakusessa
- juon alkoholia kohtuullisesti / joo. Juon aika harvoin oikeastaan, mutta juomiseni on kyllä melko humalahakuista. En ole koskaan käsittänyt termiä "käydä lasillisella".
- tupakoin kohtuullisesti / no valitettavasti edelleenkin. En tosin ole edes yrittänytkään lopettaa. Kai se ny joku pahe täytyy mullakin olla, muutenhan mut julistettaisiin pyhimykseksi.
- olen kaikkiruokainen / joo siis periaatteessa kyllä, mutta on joitain ruoka-aineita joista en tykkää yhtään. Kuten fetajuusto ja oliivit. Kreikkalainen salaatti ei siis vie sydäntäni.
- tykkään syödä karkkia ja paljon / olen koittanut vähentää ja välillä ihan lopettaakin. Kun on näitä karppauksia sun muita juttuja tullut kokeiltua.
- minulla on ajokortti / onhan mulla. Tosin oon ihan varma että kaahaan sen vielä joku ruma päivä hyllylle, kun mun uus auto on niin sairaan nopee.
- perheellämme on auto / noloa varmaan ees myöntää, mutta perheeni kuudesta jäsenestä neljällä on auto.
- en tykkäile ajaa Helsingin keskustassa / miksiköhän mä tälläsenkin tärkeen seikan olen oikein nostanut esiin? En tiiä tykkäänkö nykyään vai enkö kun en oo harrastanut pahemmin.
- olen melko lyhyt / ja pah! 10 sentin korkkareilla olen 172-senttinen!
- painoindeksin mukaan olen normaalipainoisuuden ylärajalla / no tarkastin just, olen lievästi ylipainoisen alarajalla nykyisin. Eli oon lihonut, omg kuolen.
- käytän piilolinssejä / joo kyl. Ja tiimarin rillejä, hienoja!
- seuraan muutamia sarjoja ja dokumentteja telkkarista / taidan kyllä seurata enemmänkin kuin muutamia. Ja kaikki yhtä paskoja ja noloja, joita ei kukaan muu katso kuin mä!
- pidän lukemisesta / juu ja ihan täydestä hömpästä. Nyt sen uskallan tunnustaa. Huh helpotti.
- pidän musiikista / juu
- olen soittanut nuorempana viulua ja pianoa / no joop
- inhoan popedaa, eppunormaalia, laura voutilaista ja kaija koota / vaihdetaan kaija koo lauri tähkäksi ja lisätään joukkoon vielä Yö-yhtye.
- olen huono käsitöissä / oon hei nykyisin tosi haka virkkaamaan mm. mattoja !
- en ole hyvä kokki / osaan tehdä joitain ruokalajeja, mutta en mä kyllä hyvä oo.
- mies hoitaa kokkauksen / kyllä, ja edelleen se tekee yhtä isoja satseja kuin silloin kun lapset, tursaat ja poika/tyttöystävät kuuluivat muonavahvuuteen.
- joskus olen melko kekseliäs / en todellakaan tiedä miksi olen tälläisen seikan itsestäni nostanut esiin... en varmaankaan ollut enkä ole sen kekseliäämpi kuin useimmat meistä
- en inhoa talvea / INHOANPAS!! Tämä seikka on kyllä näköjään ihan totaalisesti muuttunut. Inhoan inhoan inhoan.
- en välitä siitä, että näytän pakkasella muumiolta / VÄLITÄNPÄS!! Tämäkin seikka on muuttunut.
- inhoan talviautoilua / no todellakin inhoan.
- rakastan kesää / rakkaussuhde kesään jatkuu edelleen <3
- olen ennakkoluuloton / joo vaikka kyllä mä oon myös jossain asioissa hyvin ennakkoluuloinenkin, myönnettäkööt.
- hyväksyn homoliitot / joo en ole muuttunut persuksi, onneks.
- en hyväksy homojen adoptiovaateita / jaahas, no kyllä nimittäin nykyisin hyväksyn. Hieman ihmettelen, että olen ollut joskus tuota mieltä. Parempi kaksi homohuoltajaa kuin huonot heterohuoltajat. Tai jotenkin noin.
- en seuraa politiikkaa / vaikka ehkä pitäisi, niin joo en. Politiikka ei vaan jaksa kiinnostaa.
- en juurikaan seuraa urheilua / en juurikaan. Lätkän mm-kisojen Suomen pelejä oikeestaan vaan.
- pelkään hammaslääkäriä / joo ja kauhukseni mulla on hammas vähän kipeä. Klup.
- pelkään tavallista lääkäriä / noloa mutta kyllä. En siis lääkäriä ihmisenä, vaan sitä että minusta löydetään jonkun flunssakäynnin yhteydessä joku kamala tauti. Vaikka eihän se tietenkään sen lääkärin vika ole..
- mielestäni nykyinen peruskoulu tasapäistää oppilaat / joo eiköhän se niin ole. Ja peruskoululaiset ne vasta tasapäistävätkin. Tuttuni kertoi, että hänen tytärtään alettiin kiusaamaan silmälasien takia, koska hän oli luokkansa ainoa rillipää ja sen vuoksi "poikkeus". Huoh.
- en pidä erikoisuuden tavoittelemisesta / no juu en todellakaan. Sellaisen keinotekoisen "olen niin taiteilija" tai "olen tällänen hippi"- roolin vetäminen on noloa
- en pidä pyrkyreistä / ai no nykyisin rakstan pyrkyreitä. Vitsivitsi. Juuen.
- olen sosiaalinen / joo. Mun pomo sanoi mulle kerran ettei tiedä ketään joka ois niin sosiaalinen kuin mä. Olikohan se kehu? ;)
- pidän kuitenkin omissa oloissani olemisestakin / joo kylläpä kyllä.
Aika vähän mikään on muuttunut kahdeksassa vuodessa. Tosin olihan tuossa nyt sellaisiakin asioita, jotka eivät edes voi muuttua tai sit joku huijaa. Siis joku entinen Elma tai joku nykyinen Elma ;)
Päätän mielenkiinnottoman muisteluraporttini täältä tähän.
Pastean tuon tuotoksen tähän ja laitan viereen punaisella tämän päivän tilanteen. Saas nähdä onko esim. sukupuoleni muuttunut tai jotain muuta älyn jänskää.
- olen nainen / no taidan olla edelleenkään
- en ole enää nuori
/ kyllä mä nyt taas olenkin.. hehe. - omistan perheen, johon kuuluu mies ja lapsia / lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa ja mies vanhenee rinnallani. <3 Jotenkin tuo omistaminen kuulostaa vähän tökeröltä.
- kaikki lapseni ovat kouluikäisiä / kaikki lapseni ovat kouluiättömiä. Kaksi tosin opiskelee, mutta lienen olen tarkoittanut peruskoulua tuossa
- meillä on lemmikkieläimiä / lemmikkieläimet ovat levinneet jopa toiseen kaupunkiin tyttären mukana, mutta on niitä täälläkin vielä- ikäloppu koira, kolme kissaa ja kolme pupua kesälomailemassa "mummolassa"
- asun väljästi tilavassa rivitalokodissa / no nyt täällä vasta tilavaa onkin! Mutta sama koti siis
- koti sijaitsee itä-helsingissä / täällähän tämä
- naapurini ovat minulle lähinnä hyvänpäiväntuttuja / no nyt ne on vähän enemmän, mutta mitään bestiskavereita eivät
- käyn ansiotyössä / edelleenkin, eläkkeeseen on vielä matkaa.
- kuljen työmatkat julkisilla kulkuneuvoilla / nyt on vähän lipsunut yksityisautoilun puolelle. Se kun vaan on kolme kertaa nopeampaa kuin julkisilla kulkeminen...
- tapailen joitakin työkavereitani myös työajan ulkopuolella / tämä pätee edelleen
- en harrasta mitään erityistä / no en niin. Mun mielestä lukeminen ei oo harrastus, vai onko se?
- kulutan aikaani tietokoneen ääressä joskus liikaakin / tunnustan! Hurahdan aina ihan tyhmiin juttuihin netissä. Esim. pallojen räjäyttelemiseen.
- ärsyynnyn helposti / joo kyllä. Tosin on minusta ehkä vähän kärsivällisempi tullut, mutta jos jostain sitten ärsyynnyn, ärsyynnyn siitä megalomaanisesti.
- lepyn helposti / joopa kai
- rakastan laiskottelua / laiskottelu on ikuinen rakkauteni.
- olen hyväuninen / luojan kiitos olen edelleenkin. Mulla on kaksi huono-unista yötä vuodessa. Jos ne osuu peräkkäisille kuukausille, olen puoli vuotta ihan sekaisin.
- pidän kuitenkin myös siivoamisesta (en kyllä aina) / ei mua varmaan suotta ole joskus nimetty blogistanian viralliseksi siivoojaksi? Heh.
- juon kahvia kohtuullisesti / sain viime keväänä synttärilahjaksi kahvikoneen, joka jauhaa kahvipavut jne. Sen jälkeen kohtuullisuus on välillä hieman hakusessa
- juon alkoholia kohtuullisesti / joo. Juon aika harvoin oikeastaan, mutta juomiseni on kyllä melko humalahakuista. En ole koskaan käsittänyt termiä "käydä lasillisella".
- tupakoin kohtuullisesti / no valitettavasti edelleenkin. En tosin ole edes yrittänytkään lopettaa. Kai se ny joku pahe täytyy mullakin olla, muutenhan mut julistettaisiin pyhimykseksi.
- olen kaikkiruokainen / joo siis periaatteessa kyllä, mutta on joitain ruoka-aineita joista en tykkää yhtään. Kuten fetajuusto ja oliivit. Kreikkalainen salaatti ei siis vie sydäntäni.
- tykkään syödä karkkia ja paljon / olen koittanut vähentää ja välillä ihan lopettaakin. Kun on näitä karppauksia sun muita juttuja tullut kokeiltua.
- minulla on ajokortti / onhan mulla. Tosin oon ihan varma että kaahaan sen vielä joku ruma päivä hyllylle, kun mun uus auto on niin sairaan nopee.
- perheellämme on auto / noloa varmaan ees myöntää, mutta perheeni kuudesta jäsenestä neljällä on auto.
- en tykkäile ajaa Helsingin keskustassa / miksiköhän mä tälläsenkin tärkeen seikan olen oikein nostanut esiin? En tiiä tykkäänkö nykyään vai enkö kun en oo harrastanut pahemmin.
- olen melko lyhyt / ja pah! 10 sentin korkkareilla olen 172-senttinen!
- painoindeksin mukaan olen normaalipainoisuuden ylärajalla / no tarkastin just, olen lievästi ylipainoisen alarajalla nykyisin. Eli oon lihonut, omg kuolen.
- käytän piilolinssejä / joo kyl. Ja tiimarin rillejä, hienoja!
- seuraan muutamia sarjoja ja dokumentteja telkkarista / taidan kyllä seurata enemmänkin kuin muutamia. Ja kaikki yhtä paskoja ja noloja, joita ei kukaan muu katso kuin mä!
- pidän lukemisesta / juu ja ihan täydestä hömpästä. Nyt sen uskallan tunnustaa. Huh helpotti.
- pidän musiikista / juu
- olen soittanut nuorempana viulua ja pianoa / no joop
- inhoan popedaa, eppunormaalia, laura voutilaista ja kaija koota / vaihdetaan kaija koo lauri tähkäksi ja lisätään joukkoon vielä Yö-yhtye.
- olen huono käsitöissä / oon hei nykyisin tosi haka virkkaamaan mm. mattoja !
- en ole hyvä kokki / osaan tehdä joitain ruokalajeja, mutta en mä kyllä hyvä oo.
- mies hoitaa kokkauksen / kyllä, ja edelleen se tekee yhtä isoja satseja kuin silloin kun lapset, tursaat ja poika/tyttöystävät kuuluivat muonavahvuuteen.
- joskus olen melko kekseliäs / en todellakaan tiedä miksi olen tälläisen seikan itsestäni nostanut esiin... en varmaankaan ollut enkä ole sen kekseliäämpi kuin useimmat meistä
- en inhoa talvea / INHOANPAS!! Tämä seikka on kyllä näköjään ihan totaalisesti muuttunut. Inhoan inhoan inhoan.
- en välitä siitä, että näytän pakkasella muumiolta / VÄLITÄNPÄS!! Tämäkin seikka on muuttunut.
- inhoan talviautoilua / no todellakin inhoan.
- rakastan kesää / rakkaussuhde kesään jatkuu edelleen <3
- olen ennakkoluuloton / joo vaikka kyllä mä oon myös jossain asioissa hyvin ennakkoluuloinenkin, myönnettäkööt.
- hyväksyn homoliitot / joo en ole muuttunut persuksi, onneks.
- en hyväksy homojen adoptiovaateita / jaahas, no kyllä nimittäin nykyisin hyväksyn. Hieman ihmettelen, että olen ollut joskus tuota mieltä. Parempi kaksi homohuoltajaa kuin huonot heterohuoltajat. Tai jotenkin noin.
- en seuraa politiikkaa / vaikka ehkä pitäisi, niin joo en. Politiikka ei vaan jaksa kiinnostaa.
- en juurikaan seuraa urheilua / en juurikaan. Lätkän mm-kisojen Suomen pelejä oikeestaan vaan.
- pelkään hammaslääkäriä / joo ja kauhukseni mulla on hammas vähän kipeä. Klup.
- pelkään tavallista lääkäriä / noloa mutta kyllä. En siis lääkäriä ihmisenä, vaan sitä että minusta löydetään jonkun flunssakäynnin yhteydessä joku kamala tauti. Vaikka eihän se tietenkään sen lääkärin vika ole..
- mielestäni nykyinen peruskoulu tasapäistää oppilaat / joo eiköhän se niin ole. Ja peruskoululaiset ne vasta tasapäistävätkin. Tuttuni kertoi, että hänen tytärtään alettiin kiusaamaan silmälasien takia, koska hän oli luokkansa ainoa rillipää ja sen vuoksi "poikkeus". Huoh.
- en pidä erikoisuuden tavoittelemisesta / no juu en todellakaan. Sellaisen keinotekoisen "olen niin taiteilija" tai "olen tällänen hippi"- roolin vetäminen on noloa
- en pidä pyrkyreistä / ai no nykyisin rakstan pyrkyreitä. Vitsivitsi. Juuen.
- olen sosiaalinen / joo. Mun pomo sanoi mulle kerran ettei tiedä ketään joka ois niin sosiaalinen kuin mä. Olikohan se kehu? ;)
- pidän kuitenkin omissa oloissani olemisestakin / joo kylläpä kyllä.
Aika vähän mikään on muuttunut kahdeksassa vuodessa. Tosin olihan tuossa nyt sellaisiakin asioita, jotka eivät edes voi muuttua tai sit joku huijaa. Siis joku entinen Elma tai joku nykyinen Elma ;)
Päätän mielenkiinnottoman muisteluraporttini täältä tähän.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Kyllä Google tietää
Uskallan väittää, että jokainen internettiä käyttävä ihminen on googlannut itsensä, siis oman nimensä, ja katsonut mitä osumia se sitten tuottaa.
Meinasin saada huutonaurukohtauksen, kun googlasin - en itseäni- vaan hakusanoilla Lundian maalaus (ilman sitaatteja) ja ensimmäinen osuma johdatti omaan blogikirjoitukseeni vuodelta 2008.
Tästä voikin sitten päätellä, että hitaita on Elman kiireet- olin jo tuolloin, vuonna 2008, pähkännyt että miten tuon ärsyttävän puurotiskon saisi kivemmaksi ja taas yks ilta pähkäilin samaa. Olen siis pähkännyt asiaa reilusti yli viisi vuotta, jestas soikoon.
Aiheesta Lundian maalaus tai Lundian maalaaminen löytyi monta osumaa. Selväksi tuli, että kauhean työlästä on maalaaminen ja ei edes kannata maalata vaan kannattaa vaikka petsata tai värilakata tai kaikkia outoja asioita vois tehdä, mutta ei maalata. Ja jos jääräpäisesti vaan haluaa maalata, niin sitten pitää pestä maalipesulla ja hioa ja hinkata ja väsätä ja väkertää.
Olin aivan hengästynyt kaikista niistä miljoonista seikoista, mitkä pitää ottaa huomioon, jos Lundiaan jaloon puupintaan aikoo kajota.
Siinä minä sitten olin. Yli viiden vuoden pohdinnan ja miljoonan eri niksin kanssa. Kävelin varastoon, ja kah. Löysin telan, pensselin, telakaukalon ja erinäisiä maalipurkkeja. Otin ensimmäisen purkin, sain sen jopa auki, koska se oli jo kerran aukaistu.Otin Lundian hyllytason. Pyyhin siitä enimmät paskat t-paidan helmalla ja aloin maalaamaan. Ihan tuosta noin vaan, ilman ensimmäistäkään esivalmistelua. Tai valmistelin sen verran, että asetin pöydälle hesaria, etten maalaa samalla pöytääkin.
Niin helppoa se sitten olikin hei. Nyt olen maalannut jo toisissaan rautahenkseleillä kiinni olevat tikkaatkin kertaalleen, ja monta monta hyllyä. Mulla on kohta valkoinen Lundia, ajatelkaa! Ja ilman mitään petsiä ja lakkaa ja hiontaa ja pesua ja sen miljoonaa esinapitushommaa.
Kaikkein parasta tässä on se, että mulla on ihan oma tyhjä huone mun projektille. Kuulostaa luksukselta, ja sitä se onkin. Ai että on kivaa hei oikeesti. Aion maalata ja muutenkin tuunata (mulla on sellanen tuunausideakin nimittäin olemassa, sitä en ole pähkännyt viittä vuotta, vaan siihen sain idean Kiva-Tainalta eilen puhelimessa), tuota ihan omaan tahtiini. Tavoite on että jouluksi ois valmis. Koska sitten tarvin tuon huoneen taas vierashuoneeksi kun lapset tulevat kaikki tänne ja ovat yötä jne.
Palatakseni tuohon Googleen. Silloin kun minä aloitin kirjoittamaan blogia, ei esim. Facebookin perustaja ollut vielä syntynytkään. Tai no, ehkä se oli- koska en millään jaksa uskoa, että hän olisi vasta 8-vuotias.. No mutta siis, bloggaajat olivat suurimmaksi osaksi anonyymeja kirjoittajia silloin, niinkuin ovat nytkin. Nimittän kerron salaisuuden. Oikea nimeni ei ole Elma Täti. Yllätyitte varmaan nyt kovin? Ekan blogini pohja oli blogspotissa, ja joka kirjoituksen jälkeen tuli kirjoittajan nimikirjaimet, nimimerkki ja jollain tietty se oikea oma nimikin. Mun nimikirjaimet olivat E.K., koska ne ovat mun nimikirjaimet.
Olin blogissani kertonut missä olen töissä. Eräs fiksu ja mukava bloggaaja oli kaivanut esiin työpaikkani nettisivut, sieltä meidän työntekijöiden puhelinluettelon ja sieltä henkilöt jotka täyttivät E.K. kriteerit. Koska tämä etsijä on siis fiksu, hän oli heti tajunnut, että Esko Korhonen minä en voi olla, niin se toinen E.K:hon osuva sitten ehkä, ja bingo! Niin että aatelkaapa, ei tarvitse ees KVG, jos on fiksu. Tsih. Kerrottakoot tasapuolisuuden nimissä, että kyllä minäkin nyttemmin tiedän hänen nimensä ja olemme nähneetkin useampaan kertaan jne.
Ainoa syy oikeestaan, miksi en kirjota tätä blogia omalla nimelläni on, että en halua joidenkin - esim. työkavereitteni- löytävän tätä googlen kautta. Jos he löytävät tämän omilla neuvoillaan muuten vaan, niin siitä sitten vaan. Mutta ihan tarjottimella en halua omia söherryksiäni heille tarjoilla.
Ohos, kohta 15-vuotias pappakoirani sai jonkun villiyskohtauksen äsken. Meinas läppäri lentää sylistäni ja vaikka mitä kamaluuksia. Huh! Tuossa allaolevaas huonossa kuvassa hän syö. Olavi tietenkin himoitsee koiran ruokaa...
Meinasin saada huutonaurukohtauksen, kun googlasin - en itseäni- vaan hakusanoilla Lundian maalaus (ilman sitaatteja) ja ensimmäinen osuma johdatti omaan blogikirjoitukseeni vuodelta 2008.
Tästä voikin sitten päätellä, että hitaita on Elman kiireet- olin jo tuolloin, vuonna 2008, pähkännyt että miten tuon ärsyttävän puurotiskon saisi kivemmaksi ja taas yks ilta pähkäilin samaa. Olen siis pähkännyt asiaa reilusti yli viisi vuotta, jestas soikoon.
Aiheesta Lundian maalaus tai Lundian maalaaminen löytyi monta osumaa. Selväksi tuli, että kauhean työlästä on maalaaminen ja ei edes kannata maalata vaan kannattaa vaikka petsata tai värilakata tai kaikkia outoja asioita vois tehdä, mutta ei maalata. Ja jos jääräpäisesti vaan haluaa maalata, niin sitten pitää pestä maalipesulla ja hioa ja hinkata ja väsätä ja väkertää.
Olin aivan hengästynyt kaikista niistä miljoonista seikoista, mitkä pitää ottaa huomioon, jos Lundiaan jaloon puupintaan aikoo kajota.
Siinä minä sitten olin. Yli viiden vuoden pohdinnan ja miljoonan eri niksin kanssa. Kävelin varastoon, ja kah. Löysin telan, pensselin, telakaukalon ja erinäisiä maalipurkkeja. Otin ensimmäisen purkin, sain sen jopa auki, koska se oli jo kerran aukaistu.Otin Lundian hyllytason. Pyyhin siitä enimmät paskat t-paidan helmalla ja aloin maalaamaan. Ihan tuosta noin vaan, ilman ensimmäistäkään esivalmistelua. Tai valmistelin sen verran, että asetin pöydälle hesaria, etten maalaa samalla pöytääkin.
Niin helppoa se sitten olikin hei. Nyt olen maalannut jo toisissaan rautahenkseleillä kiinni olevat tikkaatkin kertaalleen, ja monta monta hyllyä. Mulla on kohta valkoinen Lundia, ajatelkaa! Ja ilman mitään petsiä ja lakkaa ja hiontaa ja pesua ja sen miljoonaa esinapitushommaa.
Kaikkein parasta tässä on se, että mulla on ihan oma tyhjä huone mun projektille. Kuulostaa luksukselta, ja sitä se onkin. Ai että on kivaa hei oikeesti. Aion maalata ja muutenkin tuunata (mulla on sellanen tuunausideakin nimittäin olemassa, sitä en ole pähkännyt viittä vuotta, vaan siihen sain idean Kiva-Tainalta eilen puhelimessa), tuota ihan omaan tahtiini. Tavoite on että jouluksi ois valmis. Koska sitten tarvin tuon huoneen taas vierashuoneeksi kun lapset tulevat kaikki tänne ja ovat yötä jne.
Palatakseni tuohon Googleen. Silloin kun minä aloitin kirjoittamaan blogia, ei esim. Facebookin perustaja ollut vielä syntynytkään. Tai no, ehkä se oli- koska en millään jaksa uskoa, että hän olisi vasta 8-vuotias.. No mutta siis, bloggaajat olivat suurimmaksi osaksi anonyymeja kirjoittajia silloin, niinkuin ovat nytkin. Nimittän kerron salaisuuden. Oikea nimeni ei ole Elma Täti. Yllätyitte varmaan nyt kovin? Ekan blogini pohja oli blogspotissa, ja joka kirjoituksen jälkeen tuli kirjoittajan nimikirjaimet, nimimerkki ja jollain tietty se oikea oma nimikin. Mun nimikirjaimet olivat E.K., koska ne ovat mun nimikirjaimet.
Olin blogissani kertonut missä olen töissä. Eräs fiksu ja mukava bloggaaja oli kaivanut esiin työpaikkani nettisivut, sieltä meidän työntekijöiden puhelinluettelon ja sieltä henkilöt jotka täyttivät E.K. kriteerit. Koska tämä etsijä on siis fiksu, hän oli heti tajunnut, että Esko Korhonen minä en voi olla, niin se toinen E.K:hon osuva sitten ehkä, ja bingo! Niin että aatelkaapa, ei tarvitse ees KVG, jos on fiksu. Tsih. Kerrottakoot tasapuolisuuden nimissä, että kyllä minäkin nyttemmin tiedän hänen nimensä ja olemme nähneetkin useampaan kertaan jne.
Ainoa syy oikeestaan, miksi en kirjota tätä blogia omalla nimelläni on, että en halua joidenkin - esim. työkavereitteni- löytävän tätä googlen kautta. Jos he löytävät tämän omilla neuvoillaan muuten vaan, niin siitä sitten vaan. Mutta ihan tarjottimella en halua omia söherryksiäni heille tarjoilla.
Ohos, kohta 15-vuotias pappakoirani sai jonkun villiyskohtauksen äsken. Meinas läppäri lentää sylistäni ja vaikka mitä kamaluuksia. Huh! Tuossa allaolevaas huonossa kuvassa hän syö. Olavi tietenkin himoitsee koiran ruokaa...
tiistai 15. toukokuuta 2012
Päivän asu
Pitkästä aikaa parasta Facebookissa on Wanha Blogistania- ryhmä. Itse olen ollut bloggaaja (olen aina tehnyt sitä kahdella geellä) vuodesta 2004.
Kyllä minä vielä joskus sen sellaisen ihan oikean muistobloggauksenkin teen, mutta tänään tottelen aihetta "Päivän asu"- ilman kuvia.
Okei, päivän asu ilman kuvia.
Ylläni on kotivaatteet, koska olen kotona. Kotivaatteeni eroavat hävettävän vähän ei-kotivaatteista, mutta jotenkin kuitenkin.
Noniin, päälläni on musta t-paita, jonka tekstissä piilee iso vitsi. Tässä näet lukee: HECTOR Näkemiin-Kuulemiin jäähyväiskiertue 2007. HAH! Sittemmin näitä erilaisia näkemiin-lopetan-hyvästi-eikuenlopetakkaan-ehkäjatkankin-täällämätaas olen- paitoja on ilmaantunut vuosittain... Selässä on sitten kiertueaikataulu, jota en jaksa alkaa nyt katsomaan ja ketäpä se nyt kiinnostaisikaan. Ei ketään, jos minulta kysytään. Paidasta ei ole maksettu senttiäkään.
Koska olin äsken hieman puutarhaani kuopimassa, ylläni on myös turkoosi huppari. Tähänkin liittyy eräänlainen vitsikkyyden poikanen. Tämä on nimittäin tyttäreni poikaystävän eli "vävyni" huppari, joka oli menossa kiertoon eräälle silloin 10-vuotiaalle sukulaispojalle. Siinä näitä samanlaisia mutta erivärisiä huppareita oli neljä kappaletta odottamassa kierrätystä. Kierrätykseen ne päätyivätkin, nimittäin minulle. Hahaa! Hupparista en ole maksanut senttiäkään.
Pitääks kalsaritkin selostaa? Ihan tavalliset punaiset bomull-kalsarit näyttää olevan. Ei mallia mummo, mutta ei mitkään pornopöksytkään. Tavallisen tädin tavalliset kalsarit. Hinnaksi arvioisin... no pari euroa?
Verkkarit olen saanut joululahjaksi. Nämä ovat sitä sellaista... "samettimaista" materiaalia. En tiedä kyseisen tekstiilin laatua, mutta sellaset karvankerääjäthän nämä ovat. Ihan kivat jalassa, leveet lahkeet ja kaikki. Hinta itselleni 0 euroa.
Sukat: Citymarketin niputettu "osta kahdet, maksa kolmet"- settiä. Valkoiset, puristamattomat. Mulla on joku sisäänrakennettu sukkien puristusongelma. No nyt ei ole. Sukkapakkauksen hinta ehkä joku... kolme euroa; joista yhden sukkaparin hinnaksi tulee siis euro.
Lenkkarit: Adidaksen joku ihmemalli. Ei tosiaankaan mitkään Golden Starit vaan jotkut tyhmät Lady Fit-versiot. Ostettu sporttipuoti Citymarketista. Tais maksaa 29 euroa.
Päivän asun hinta siis kolmisenkymppiä.
Tästä päivän asusta on aika helppoa pistää paremmaksi.
Kyllä minä vielä joskus sen sellaisen ihan oikean muistobloggauksenkin teen, mutta tänään tottelen aihetta "Päivän asu"- ilman kuvia.
Okei, päivän asu ilman kuvia.
Ylläni on kotivaatteet, koska olen kotona. Kotivaatteeni eroavat hävettävän vähän ei-kotivaatteista, mutta jotenkin kuitenkin.
Noniin, päälläni on musta t-paita, jonka tekstissä piilee iso vitsi. Tässä näet lukee: HECTOR Näkemiin-Kuulemiin jäähyväiskiertue 2007. HAH! Sittemmin näitä erilaisia näkemiin-lopetan-hyvästi-eikuenlopetakkaan-ehkäjatkankin-täällämätaas olen- paitoja on ilmaantunut vuosittain... Selässä on sitten kiertueaikataulu, jota en jaksa alkaa nyt katsomaan ja ketäpä se nyt kiinnostaisikaan. Ei ketään, jos minulta kysytään. Paidasta ei ole maksettu senttiäkään.
Koska olin äsken hieman puutarhaani kuopimassa, ylläni on myös turkoosi huppari. Tähänkin liittyy eräänlainen vitsikkyyden poikanen. Tämä on nimittäin tyttäreni poikaystävän eli "vävyni" huppari, joka oli menossa kiertoon eräälle silloin 10-vuotiaalle sukulaispojalle. Siinä näitä samanlaisia mutta erivärisiä huppareita oli neljä kappaletta odottamassa kierrätystä. Kierrätykseen ne päätyivätkin, nimittäin minulle. Hahaa! Hupparista en ole maksanut senttiäkään.
Pitääks kalsaritkin selostaa? Ihan tavalliset punaiset bomull-kalsarit näyttää olevan. Ei mallia mummo, mutta ei mitkään pornopöksytkään. Tavallisen tädin tavalliset kalsarit. Hinnaksi arvioisin... no pari euroa?
Verkkarit olen saanut joululahjaksi. Nämä ovat sitä sellaista... "samettimaista" materiaalia. En tiedä kyseisen tekstiilin laatua, mutta sellaset karvankerääjäthän nämä ovat. Ihan kivat jalassa, leveet lahkeet ja kaikki. Hinta itselleni 0 euroa.
Sukat: Citymarketin niputettu "osta kahdet, maksa kolmet"- settiä. Valkoiset, puristamattomat. Mulla on joku sisäänrakennettu sukkien puristusongelma. No nyt ei ole. Sukkapakkauksen hinta ehkä joku... kolme euroa; joista yhden sukkaparin hinnaksi tulee siis euro.
Lenkkarit: Adidaksen joku ihmemalli. Ei tosiaankaan mitkään Golden Starit vaan jotkut tyhmät Lady Fit-versiot. Ostettu sporttipuoti Citymarketista. Tais maksaa 29 euroa.
Päivän asun hinta siis kolmisenkymppiä.
Tästä päivän asusta on aika helppoa pistää paremmaksi.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Kukkia ja ei sidontaa
Hyvää iltaa kaikki ihmiset ja miksei myöskin eläimetkin
Taisin tuolla muutama aika sitten valitella, että mulla on joku stressi? No voin kertoa, että ei todellakaan ole enää.
Työperäinen stressi laukesi kun uudet hommat vihdoinkin alkoivat, ja ne ovat tosi kivoja. Työnkierrätys on oikeesti kannattavaa, koska siinä säilyvät vanhan työntekijän edut (kuten 7 viikon lomaoikeus) ja ihmiset ja talon tavat ovat tuttuja. Mutta sama ja wanha puurtaminen vaihtuu eriksi ja uudeksi puurtamiseksi. Heh, no kivempi se on välillä oikeasti uutuuspuurtaakin.
Ja koska kaikki uuden työni vanhat tekijät lähtevät kanssa kiertoon, niin kehiin tulee uusia tyyppejä ja ai että onkin kiwaa. Turhaan stressasin.
Elämäperäinen stressikin meinasi kolkutella takaraivossa. Syynä eräs läheinen, jonka elämä nyt on ehkä jossain päin mäntyän ja perseen välissä, ja hän nyt vaan väkisinkin haluaa vielä lyödä päänsäkin siihen samaan mäntyyn ja komeesti. Koitin aikani olla kyökkipsykologi, keinoemo, kasvatusammattilainen, kehityskeskustelija, arvioitsija, neuvonantaja ja mitä nyt tällänen maatiais-täti pystyy olemaankaan... Mutta ei kun ei. Nostan kädet, lopetan huolehtimisen ja pidän vähän hajurakoa.
En siltikään osaa lopettaa ihmettelyä siitä, että miksi aikamoisen ei-niin-kivan elämän kokenut melkein keski-iässä oleva ihminen valitsee kusipäämiehiä aina ja aina ja aina vaan. Ja vielä niin, että kun kovalla tohinalla ja torvisoitolla ja hirvittävien haukuntasessioiden saattelemana saadaan yks kusipää-omahyväinen- melkein narsisti, melkein alkoholisti ja ex- narkkari, sitoutumiskammoinen, perhe-elämästä ahdistuva, tunnevammainen hiippailija ulos elämästä, niin parin kuukauden kuluttua tämä kaikilla em. ominaisuuksilla varustettu ihminen onkin ihan muuttunut? Ja se otetaan takaisin? Jep jep ja muita kirosanoja.
No jokainen pilatkoon oman elämänsä just niin perusteellisesti kuin haluaa, se ei lie mun stressini. Ainakin yritin ja jossain vaiheessa aivan varmasti totean vaikka itelleni, että "mitäs mä sanoin?"
Kusipäistä kukkasiin. Perustin tai olen perustamassa ruukkupuutarhaa tuohon valtaisalle takapihalleni. Ruukkupuutarha kuulostaa jotenkin paljon hienommalta, kuin mitä se nyt tässä tapauksessa on. No on mulla tuossa talon seinän ja terassilaatoituksen välisellä kivetyksellä jo kuusi ruukkua kukkineen! Kuudessa on monen alku. Ihanaa!
Nyt menen moppaamaan personal trainerini ja hänen kavereittensa sotkemaa huonetta. Se on sitten jo ihan eri tarina se.
Taisin tuolla muutama aika sitten valitella, että mulla on joku stressi? No voin kertoa, että ei todellakaan ole enää.
Työperäinen stressi laukesi kun uudet hommat vihdoinkin alkoivat, ja ne ovat tosi kivoja. Työnkierrätys on oikeesti kannattavaa, koska siinä säilyvät vanhan työntekijän edut (kuten 7 viikon lomaoikeus) ja ihmiset ja talon tavat ovat tuttuja. Mutta sama ja wanha puurtaminen vaihtuu eriksi ja uudeksi puurtamiseksi. Heh, no kivempi se on välillä oikeasti uutuuspuurtaakin.
Ja koska kaikki uuden työni vanhat tekijät lähtevät kanssa kiertoon, niin kehiin tulee uusia tyyppejä ja ai että onkin kiwaa. Turhaan stressasin.
Elämäperäinen stressikin meinasi kolkutella takaraivossa. Syynä eräs läheinen, jonka elämä nyt on ehkä jossain päin mäntyän ja perseen välissä, ja hän nyt vaan väkisinkin haluaa vielä lyödä päänsäkin siihen samaan mäntyyn ja komeesti. Koitin aikani olla kyökkipsykologi, keinoemo, kasvatusammattilainen, kehityskeskustelija, arvioitsija, neuvonantaja ja mitä nyt tällänen maatiais-täti pystyy olemaankaan... Mutta ei kun ei. Nostan kädet, lopetan huolehtimisen ja pidän vähän hajurakoa.
En siltikään osaa lopettaa ihmettelyä siitä, että miksi aikamoisen ei-niin-kivan elämän kokenut melkein keski-iässä oleva ihminen valitsee kusipäämiehiä aina ja aina ja aina vaan. Ja vielä niin, että kun kovalla tohinalla ja torvisoitolla ja hirvittävien haukuntasessioiden saattelemana saadaan yks kusipää-omahyväinen- melkein narsisti, melkein alkoholisti ja ex- narkkari, sitoutumiskammoinen, perhe-elämästä ahdistuva, tunnevammainen hiippailija ulos elämästä, niin parin kuukauden kuluttua tämä kaikilla em. ominaisuuksilla varustettu ihminen onkin ihan muuttunut? Ja se otetaan takaisin? Jep jep ja muita kirosanoja.
No jokainen pilatkoon oman elämänsä just niin perusteellisesti kuin haluaa, se ei lie mun stressini. Ainakin yritin ja jossain vaiheessa aivan varmasti totean vaikka itelleni, että "mitäs mä sanoin?"
Kusipäistä kukkasiin. Perustin tai olen perustamassa ruukkupuutarhaa tuohon valtaisalle takapihalleni. Ruukkupuutarha kuulostaa jotenkin paljon hienommalta, kuin mitä se nyt tässä tapauksessa on. No on mulla tuossa talon seinän ja terassilaatoituksen välisellä kivetyksellä jo kuusi ruukkua kukkineen! Kuudessa on monen alku. Ihanaa!
Nyt menen moppaamaan personal trainerini ja hänen kavereittensa sotkemaa huonetta. Se on sitten jo ihan eri tarina se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)