Iltajuorut

Uusi aktiivi-hikipinko-bloggaajanne, Elma Täti täällä iltaa!

Minulle kävi sellainen luonnonkatastrofi viime lauantaina, että pölynimurini lopetti jo pitkään jatkuneen huonon yhteiselon lattioitteni kera kokonaan. Tälläinen tapahtuma on hasardia tälläisessä neljän vakinais-karva-asukkaan kanssa, enkä ole tähän nyt laskenut esim. itseäni mukaan. 

Tänään sitten töissä tajusin että niin, se imuri. Lähetin Elma-sedälle viestin että "jos sulla on rahaa niin osta mulle ja tyttärelle uudet imurit, olemme imurittomia" (tyttären imuri ei kestänyt vahingossa imuun joutunutta eläinten vesikupin sisältöä, on ne herkkiä noi nykyimijät). 

En paljoo henkeä pidätellyt tälläisen viestin jälkeen. En oo varma osaako puhelinepäaktivisti setähenkilö ees lukea viestejä. No vitsivitsi, mut kuitenkin. 

Lähdin töistä päivän kärhämöinnistä vielä vähän ärhäkkänä. Tulin kotiin ja ärhäköidyin vähän siitäkin, kun ei isännöitsijä oo vieläkään käynyt, vaikka maanantaina jo piti. Epäsiistiys ja siivoushaluttomuuteni ei mitenkään auttanut olotilaan. 

Sit tuli setä. Uuden imurin kanssa! On se aika epeli, vaikka välillä se ärsyttää mua niin että meinaa taju lähtee. Tajuuttehan sellasen puoliskoärsytyksen? Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin. Ihana mies! Onkohan se tehnyt jotain pahaa, kun noin nopeasti reagoi pyyntööni?

Sitten se lähti takas duuniin. Sitten se tuli taas käymään, mukanaan toinen imuri, tyttärelle tällä kertaa. Kyllä se jotain pahaa on tehnyt. Tai sitten sillä on puhjennut astma ja pölykeuhko, enkä vaan oo hokannut mitään. Senkö takia se kuorsaa? No ei kai se oli vaan miehinen teko. Hankkia siivousvälineitä naisväestölle? ;) 

Tarvisin kyllä tällä viikolla miestä muuhunkin kuin imureiden hankintaan ja mieluiten kuorma-autoa kans. Suunnittelin Ikean sivulta löytyvällä suunnitteluohjelmalla unelmieni vitriinin, ja sen hinnaksi tuli niin vähän, että luultavasti alkava sisustusarkkitehtini ura tyssähtää ennenkuin on ees alkanutkaan. Ei se voi niin halpa olla, olkootkin Ikeasta. Tosin, mun unelmien vitriini ei kyllä löydy Ikeasta jos totta puhutaan. Mulla on aivan tarkka mielikuva siitä millaisen haluaisin... leveän, vähän matalamman, valkoisen ja puulautaisen, jossa näkyisi lankut maalin alta hieman... sitten siinä voisi olla jopa sellainen koristelista katolla, joka ei tosin tänne kämppään ehkä sopisi yhtään. Yrhhh ja ärh.  

Niin mullahan on kyllä mies ja miehellä käytössään kuorma-auto. Mutta ei auta, hänellä on myös Ikea-kammo. Ollut aina ja luultavasti tulee aina olemaankin. 
Virkaiältään vanhimmat lukijani saattavat muistaa, kun ennen tyttären lakkiaisia halusin uudistaa olkkarin kalustusta, ja tilasin Ikeasta kotiinkuljetettuna koko kaluston salaa. Woman's got to do what woman's got to do, ja takaan että vitriini seisoo koottuna olkkarissamme pian, keinolla millä hyvänsä. 
ps. ostin silloinkin vitriinin, mutta kyllästyin siihen. Ikean halpis lastulevykalusteissa on mun mielestä se ideakin ihan, ettei niiden tarttekaan töröttää paikoillaan monen sukupolven ajan. 

No mutta tälläistä minulla nyt tällä kertaa. Heips vaan.