Helsingin epasanomat

Aivan  hyvää maanantaita vaan kaikille!

Olen tässä pitkään pähkinyt että miten aamuni sujuvat nykyisin niin jouhevan mukavasti. Aamutoimiin menee tosi vähän aikaa, vaikka ennen niihin meni aika paljon aikaa. En siis  mitenkään ole tästä tilanteesta pahoillani, mutta olen välillä ihmetellyt että kuin sairaan nopee must on tullutkaan. 

Sitten tajusin! Meille ei tule enää Hesaria. Minulle nimittäin kävi hesari-onnettomuus kesällä. Hesarin lasku oli unohtunut maksaa ja sitten sieltä tuli kaksi laskua: maksa jo toimitetut lehdet ja peru tilaus tai maksa jo toimitetut lehdet ja jatka tilausta. 
Enhän minä nyt mitään laskujen selityksiä lue, niin totta munassa maksoin sen halvemman laskun ja siihen monivuotinen yhteiselomme sitten päättyi. 

Kesä nyt meni ilman hesaria. Ehkä parempikin ettei se tullut laatikontukkeeksi kun sitä ei aina oltu tyhjentämässä. 
Nyt kaipaan hesaria vimmatusti, mutta nämä nopeet aamut ovat kyllä kanssa mukavia. Ja nyt mulla on kauhee ristiriita, että jatkanko välirikkoamme vai enkö jatka. Siis kauheeta. 

Kauhea oli viime yökin, yök. Olen todella hyvä nukkumaan, mutta joskus sitten käy niin että näen niin kummallisia unia että heräilen niiden takia. Älkää peljätkö, en todellakaan ala selostelemaan tässä unieni sisältöä, koska oon sitä mieltä että toisten unet ovat yks epäkiinnostavimpia asioita tässä maailmassa. Mutta tiedättekö tunteen- uni ei ole painajainen, mutta sen tunnelmassa on jotain painostavaa ja ahdistavaa että siihen herää ja herätessään huokaisee että huh huh onneks se oli vain unta. 
Vähän tollanen reikäinen yö + maanantai = hysteerisesti joka ikiselle asialle hihittelevä Elma. Työtoverit varmaan luulevat että olen kännissä. Tai jotain. Ei se mitään, rai rai. 

Tänään on merkityksellinen päivä. Tyttäreni Suomen lapinkoira täyttää kahdeksan vuotta ja  Urho Kekkonen täyttäisi 112 vuotta jos eläisi.
Alla kuvat sankareista, arvatkaa kumpi on kumpi. (toisen kuvan ottanut tyttärein mun).