lauantai 9. heinäkuuta 2011

Lukekaa minua kuin avointa kassiani

Hei, ihanaa päivää kaikille.

Nyt pääsen vihdoinkin toteuttamaan sen, mitä en aiemmin ole päässyt tekemään! Esittelen teille käsilaukkuni sisällön! Just tätä te olette aina halunneet!

Kas tässä olkaa hyvä:


Kuvassa takana se varsinainen käsilaukku, eli tuollainen kangaskassi. Olen saanut sen lahjaksi tyttäreni kaverilta.


Kassin edessä oikealla on yksi valmiiksi keitetty uusi peruna ja voipaketti. Eikö teillä kellään muka ole tuolla jossain kulkiessanne tullut nälkä ja olette kieli kosteana haaveilleet uudesta perunasta ja voista? Edes helmikuun paukkupakkasilla? 


Voipaketista vasemmalle on alimmaisena kertakäyttölautanen. Kivempihän se voipottu on nauttia lautaselta kuin vaikka sormin. Se voikin kun saattaa jopa pakkasella hieman sulahtaa. 


Kertakäyttölautasen päältä löytyy päänhierontajuttu ja silmälasin sanka. Kuinka julmetun monta kertaa eteenne on tullut tilanne, että silmälasin sankaa ois tarvittu ja palavasti? Saati päänhierontajuttua? Joskus jopa samaan aikaan? No kyllä jokaiselle kuolevaiselle mielestäni tulee ainakin muutaman kerran kuukaudessa tilanne, että lähimmäinen tarvitsee päänhierontalaitetta ja silmälasin sankaa. 
Kertakäyttölautasella on myös hiusharja. Ei tarvinne selityksiä. Luonnollinen jatkumo- päänhierontalaite- päänharjausharja. 

Tällä kertaa kassissani oli skumppapullo jonka kaulassa rulla roudarinteippiä. Vierellä lasi. Koska en halua olla liikaa kaavoihin kangistunut, olisi siellä voinut olla esim. joku toisenmerkkinen skumppapullo, toisenlainen lasi ja erilaista teippiä, esim. valkoista jesaria. Mutta koska en koskaan käytä roudarinteipistä nimeä jesari, niin ei siellä siis jesaria olekkaan koskaan. 

Skumppalasin takana on ilmanraikastinta. Siis kuinka monesti se tuleekaan tarpeeseen ihan työmatkoillakin kolmosen ratikassa, jonka takasilta on täynnä kuset housussa hourailevia pulismaaneja? Senkun vaan salakavalasti tirskauttaa ilmanraikasteet ilmoille ja kaikkien on paljon ihanampaa hengittää raikkaassa jasmiinintuoksussa, kuin puliveivarin kusen katkussa. 

Fairyn mukanakuljettamista ei kai kukaan epäile. Niin usein tulee tarve pesuaineelle, ja Fairyllahan nyt voi tunnetusti pestä ihan kaiken! Kissaan en tosin ole ko. ainetta kokeillut, mutta en usko että minulla mitään tarvetta joidenkin random-ohikulkevien kissojen äkilliseen pesemiseen kovin usein edes tulee. 

Ilmanraikastimen ja Fairyn takana on servettiteline. Kuinka hiton usein käy, että aina kun joku päättää aivan yllättäen järjestää picnicin ja siellä sitä sitten ollaan patongit tanassa ja parmankinkut jonossa, mutta ei paperin äynääkään kenelläkään! No ihan liian usein niin kävi ennen, mutta ei käy enää. Tarpeeksi ison servettimäärän kanniskelulla voi saattaa myös naapurifiltillä retkeilevän retkikunnan ikuiseen kiitollisuudenvelkaan piffaamalla heillekin parit servetit. 

Skumpanraikastimen edessä on pullo ase- ja lukkoöljyä. Minä nyt en niin noista aseista piittaa, mutta lukot! Joka toinen ovi on aina jonkinsortin juntturassa, mutta lukkoöljyn kanssa kaikenlainen ovissa rehaaminen on paljon liukkaampaa. Kävipä kerran niinkin, että juuri tämä elintärkeä skumppa oli käsilaukustani loppunut, eikä Alkon ovi auennut sitten millään, vaikka oli pitkäperjantai ja kello 23. Ei muutakun pari ruiskausta lukkoöljyä jo vain oli skumpat hallussa ja eivät ees maksaneet mitään! 

Sitten laukussani on varakenkä ja rumpukapula. Eikä muuten suotta. On ollut aivan älyttömän monet kerrat tarve varakengälle. Eräskin työtoverini, 200-kiloa lähentelevä iso miehenköriläs, oli niin kiitollinen kun lainasin hänelle leopardiballeriinaani, ja hän pääsi kuivin jaloin kotiin pikkujouluista. Hänen oma toinen kenkänsä kun hävisi mystisesti johonkin.  
Rumpukapula taas on osoittautunut niin monikäyttöiseksi kapineeksi, että mihinkään en ilman sitä lähde! Kerran annoin ensiavun eräälle jalkansa katkaisseelle rumpukapulan ja roudarinteipin avulla. Sairaalassakin ihan kiittelivät innovatiivistä ensiapuviritelmää. 

Sitten kassissani ja kuvassa kans on kaljatölkistä rakennettu rytmimuna. Tai siis tietenkin rytmipurkki. Tämä on hyvä pitää mukana, jos rytminhakkaukseen tarkoitettu rumpukapula on jonkun jalassa teipattuna kiinni (ks. ed. kohta) tai muuten vaan muussa käytössä, kuten syömäpuikkona. Useasti olen joutunut syömäpuikottomille kapulaani lainaamaan. Noin isoa puikkoa  ei tarvitse kuin yhden kappaleen. 

Kassissa on myös kännykkä ja tietenkin myös kamera. Mutta koska otin muusta kassinsisälllöstä kuvan kameralla, en millään onnistunut saamaan sitä tuohon kännykän viereen. Mutta nämä kummatkaan laitteet eivät kai selityksiä kaipaile eikä mitään puolustuksia, mitä ne tekevät kassissani.

Loput tavarat ovat vaan niin itsestäänselvyyksiä, kuten pannulappu. Usein kun olen huvikseni hengannut esim. jossain piritorilla yöllä tms. niin mulle ollaan tultu kaupittelemaan tosi kuumaa kamaa. Tätä tapahtui niin usein, että huomasin etteihän mun hyvistä kaupoista tule yhtään mitään ellen pidä pannulappua mukana, ettei näppini pala siitä kuumasta kamasta. 

Pannulapun päällä on vararahastoni, jota kannan aina mukana "ettei koirat kintuille kuse", niinkuin ennenvanhaan sanottiin. 


Sitruunaa kannan monestakin syystä mukana. No se on kans sellainen juttu mikä aina unohtuu akuuteilta piknikeiltä. Sitruuna on myös älyn hyvä puhdistusaine, sillä voi putsata esim. palaneen uunipellin. Niin, että sitruunan mukanakuljettaminen kannattaa aina. Suosittelen!

Vielä pari asiaa. Tiskialtaan korkki. Siis lähes päivittäin jollakin vuotaa joku, ja milläs te esim. kotonanne saatte veden pysymään tiskialtaassa?  Veikkaan että tiskialtaan korkilla? Olen niin monet vuodot saanut pelastettua kassistani löytyvällä tiskialtaan korkilla ettei ole tosikaan. 

Pannulapun alla on pitsafirman mainos ja kassin takana on hieman ylivaloittunut Hesari. Näitä pidän mukana ihan vain sen takia, että on kiva että on lukemista jos joutuu käymään vaikka assan vessassa asioilla.. niillä isommilla siis. Ja muutenkin, ei itsensä sivistäminen koskaan kai turhaa ole? Niin. 


Vielä pyykkipoika. Onneksi tajusin joskus vuosia sitten, että ilman pyykkipoikaa ei kyllä ihminen pärjää. Minun pyykkipoika on toiminut mm. synnytyksessä apuna (sattui sellanen vähän niinku pihtisynnytystapaus kerran seiskan ratikassa, niin onneksi pyykkipoika toimitti hyvin pihdin virkaa) ja kerran ruiskutin ilmanraikastetta suoraan erään rouvan nenään puliukkoja täynnä olevassa ratikassa, niin eipä hätää. Pyykkipoika vaan rouvalle niin ei tarvinut kärsiä sen enempää jasmiinin- kuin lasolintuoksustakaan. 


Niin että täss se minun käsilaukkuni sisällönesittely nyt sitten vihdoin oli. 


Hei hei vain huusin ain! 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Aikuinenkin on terve kun se leikkii

Heipä taas!

Nyt olen kuulkaa riehakkaalla tavalla villiintynyt ja intona. Onneksi tajusin ostaa uuden kameran! 

Olen ehkä vielä innompana siitä, etten olekaan teknisesti niin tyhmä, kuin miltä olen aina näyttänyt. Osasin ihan itse tehdä kaiken! Kelatkaa, minä! Kelatkaa, kaiken! Minulle kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselväys mikään kameran akun lataaminen, saati sitten paikalleen laittaminen. Tai muistikortti! Ja kun vielä osasin siirtää kuvat koneelle niin jo on teknisyys huipussaan!

Kuviakin siis otin, mutta niiden tekninen taso... no jaa. 

Tässä umpimähkäisesti otettu kuva osasta meidän olkkaria. Neitsytkuva mun pikku kahvipavun värisella Ixuksella. 


Menen jatkamaan rehaamista ja huonojen kuvien ottamista. Moro. 

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Karmea öinen tosi viuhahdus

Vaikka mulla nyt kuinka on uusi blogi, niin en kyllä vanhoista tavoistani ole tähän ikään mennessä päässyt eroon. Eli kun koko ensimmäisen lomaviikkoni koin jotain typerää stressiä siitä, että pitäisi sitä pitäisi tätä, niin eilen Helsingin hikipaahteessa minä sitten kevyet 14h tein sitä, tätä ja tuotakin. 

Eli suursiivosin ja nyt olen niin tyytyväinen itseeni, että voisin melkein vaikka halata mua.

Tosin, en tiedä kuinka tyytyväisiä naapurit ovat minuun. He kun saivat osakseen tahattoman lähes strip tease shown, kun lukitsin itseni etupihalle kalsareissa ja napapaidassa, ja voin kuulkaa kertoa että minä ja em. asu olemme ehkä kaukaisin yhdistelmä mitä voi tulla mieleen sanoista pornoottisen eroottinen. Ei siis auttanut kuin kiertää talo ja pinkoa  takaportille tässä em. asussa silmät kiinni ja täysiä vaan. Silmät kiinni vaan siinä toivossa, että jos minä en näe ketään, eivät nekään näe mua. 


Tänään ei ainakaan lippu ollut puolitangossa, eli mitään kauhean radikaaleja tuhoja en saanut aikaan. Wiuh. 


Mutta oli hikistä hommaa. Jo pelkästään valuttamani tissihien määrä, huh huh. Ja vaikka tässä kohden nyt sanoinkin sanan tissi, niin tässä yhteydessä se on yhtä kaukana pornoerootiikasta kuin Elma kalsareissa ja napapaidassa. Nih. 


Minähän täytin siis toukokuussa vuosia, ja sain työpaikaltani lahjaksi 400 euron lahjakortin Stokkalle. Ja huomenna aion käyttää osan siitä ja ostaa kameran itellein. On mulla yksi ihan digipokkari olemassa, mutta se on mallia museokama. Niin että varokaapa vaan, tänne saattaa ilmaantua jatkossa kuvia esim. varpaastani. Eh he he. 


Nyt mulkkaan Yle Teemalta niin silmä kovana dokkaria Ruisrokista, etten pysty keskittymään tähän lain. Joten siis moro! 

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Ase selässä on veemäistä luistella

Kyllä ihminen on sitten pölhö. Tai ainakin minä. 

Kesäisen yön alkaessa jo valaistua,  käväisin pihalla harjoittamassa ainoaa pahettani, tupakoinninpolttoa. 

Ja voi kauhistus! Tapahtui tapahtumasarja, joka sai minut pelokkaaksi pelkomummoksi ja meinasin mennä nukkumaan leipäveitsen kanssa. Sen järeämpiä aseita tästä talosta kun ei löydy.

Naurakaa nyt vain, niin minäkin teen.. Tämä tapahtumasarja on niinkin traaginen kuin että jostain lähettyviltä kuului nuorison möykkää! Siis omg! Kuinka kauas minä olen nuorisosta etääntynyt, kun ihan normaali nuorison kesäyönmöykkä sai minut niin tolaltani?

Minä kun aattelin että kyseessä on joku asuntomurtoliiga! Ei sitten tullut tyhmään päähäni mieleen, että eiköhän oikea murtoliiga hiippailisi hipihiljaa kesäyössä, eikä pitäisi naurunremakkaa? Siis että olenkin daiju. 

Mutta koska en tosiaankaan kyennyt mihinkään loogiseen ajatteluun, niin ei tässä vielä kaikki! Jossain vaiheessa sitten hötkyilyltäni nukahdin ja heräsin siihen, kun joku painoi aseen piippua selkääni vasten. En kyllä nähnyt tätä kuuluisaa filminauhaa, jossa elämä näytetään pikakelauksella ikäänkuin vi**uilumielessä, että tällästä sulla sit oli, vaan eipä oo kohta enää mitään... 

Jossain siinä unen ja valveen ja pelon ja kummallisuuksien välimaastossa sitten ihmettelin että johan on hiljainen asemies (tai -nainen) ja uskaltauduin katsomaan vihollistani suoraan silmiin. Kissa. Ja kissantassu, jota luulin aseeksi... 


Huutonauroin hiljakseen, eli siis kuiskausnauroin hetken ja nukahdin hyvään ja pelottomaan uneen. Niin että tällänen tapaus. 


Tämä tapahtui siis toissayönä. Vaikka en oikeasti ole mikään pelkomummo, niin tämä aina välillä yksinolo tässä isossa talossa on minulle hieman outoa vielä. Siksi olin enemmän kuin iloinen, kun esikoiseni jäi tänne yöksi viime yönä. Heh. Oonko vähän tyhmä mä? 


Olen tässä yrittänyt pitää aivosolujani vireessä, ja päätin ratkaista eilisessä hesarissa olleen ison ristikon ihan tosta vain. Kyllähän minä ristikoita osaan täyttää! Ista on Tea ja Laven on Lea ja muita vakkareita. Mutta voih kamala miten pirullisen kauhean vaikea onkaan tuo ristikko. En osaa mitään ja taas saa hävetä. 


Olin niin päättänyt siivota tänään... eikö se riitä siivoamiseksi, jos pesee koneellisen pyykkiä? Paitsi, jos kiva-taina tulee luokseni huomenna, niin sitten on vähän pakkorako. Minä ku oon vähän sellainen, että mielestäni on epäkohteliasta tuttuakin vierasta kohtaan, jos hän joutuu ensimmäisenä ovesta tullessaan väistelemään kamoja ja nukkumaan petaamattomassa sängyssä... 

Aurinkoista päivää kaikille ja älkää antako mielikuvituksellenne ehkä näin kovaa valtaa niinkuin minä toisinaan ;) 


perjantai 1. heinäkuuta 2011

Uusi blogi, vielä vanhempi Elma

Nyt kävi minulle niin, että elämästäni vanhan Vuodatuksen Veijon huomassa ei tullut pitkään aikaan oikein yhtään mitään. Suhteemme perustui liikaa viha-rakkaussuhteelle, ja minusta alkoi yhä enemmissä määrin tuntumaan, että hengaan hänen kanssaan vain myötätunnosta ja tottumuksesta.


En ole ikinä tässä live-elämässäni heittänyt miestä pellolle ja aloittanut toisen kanssa puhtaalta pöydältä. Onhan tää nyt vähän villinoloista. Mutta älkää huoliko, sama wanha siveydensipuli olen kuin aina ennenkin! 

Ja jos nyt vielä hetken jaarittelen tästä villistä elämänmuutoksesta, niin tottapuhuakseni tämä on uudelleenpaluu Veijo Bloggerin syliin. Ihan ensimmäiset haparoivat askeleeni bloggauksen rintamalla aloitin Veijo Been kanssa, ja sekin suhde kesti monta vuotta. 

Minulla on nyt kesäloma ja koska on kesäloma, on pakko valvoa! Siis täytyyhän rytmi saada sekaisin heti alkuunsa. Kesälomani pituus kun on tällä kertaa ruhtinaalliset seitsemän viikkoa putkeen. Ihanaa! 

Nämä kesälomani ensimmäiset päivät, ja näköjään osin myös yötkin, ovat kuluneet lähinna omituisessa vapaudenriemun ja mitääntekemättömyyden rauhattomassa euforiassa. Rauhattomassa siinä mielessä, että hyppy duuniputkesta lomaputkeen ei välttämättä enää tässä iässä käy ihan kädenkäänteessä. Toinen puoli aivoista huutaa että relaa! Ei tartte tehdä mitään! Ja toinen puoli koittaa potea näistä toisen puolen huudoista jotain muka huonoa omaatuntoa. Tämä vaihe tulee aina loman alussa, ja ennen jopa uhrasin lomien ensipäiviä johonkin turhaan, kuten suursiivoukseen.
Enää en, en todellakaan. Katotaan sit syssymmällä tai ainakin ees sateemmalla. 

Muunkin, kuin suursiivoamattomuuden (tai edes pien-) osalta on erilaista! Tämä on ensimmäinen kesä, kun olen käytännössä lapseton. Siis eivät ne lapset onneksi mihinkään kadonneet ole, ne eivät vaan asu enää täällä minun leveissä helmoissani.  Ja kun tällä hetkellä kaikki koiratkin ovat tyttären luona, niin välillä meinaa vielä tuntua oudolta. Pikkuhiljakseen olen kuitenkin tottumassa tähän, ja välillä jopa salaa nauttinut tästä hiljaisuudesta ja rauhasta ja siitä ettei tarvitse ottaa ketään muita huomioon kuin kissat ja tällä hetkellä pihahäkissä lomailemassa olevat kanit. Eikä nekään minulta muuta halua kuin ruoka- ja jätehuoltoa. 

Sitäpaitsi kissoista kaksi inhoaa mua tällä hetkellä. Ne Houdinit kun keksivät täältä kissatiiviistä talosta pakoreitin ulos. Oli kuulkaa vähän spooky olo, kun parina iltana huomasin että kah, eihän täällä ole kuin lihava kissatoverini Olavi, missäs kaksi muuta on. Tarkastin kaikki kissaverkot ikkunoista- ehjät. Tarkastin kaiken ja sen lisäksi vähän päälle ja ajttelin jo että näinkö noilla nyt on taito liueta seinän läpi pihalle tai jotain. 

Kunnes eilen illalla ulos livahtanut raggarikissa halusi takaisin sisään ja sen jälkeen hän heti juoksi alakertaan. Minä silava-salamana perään ja pakoreitti tuli selville. Saunan tuuletusluukku! Enpä ois ihan heti tajunnut moista. On ne aika epeleitä. Niin ja ne siis inhoovat mua kun telkesin saunan oven pesuhuoneen penkillä. Oon aika mahtipätevyys vanginvartiointialalla. Vaikkei noi kissat mitään vankeja ole, mutta ehkä ne itse kokee niin. 

Nyt minä lopetan tältä yöltä tämän tähän, mutta tulen takaisin. Lupaan sen. Hei hei!