Perjantai-illan toivotukset. Ja koska on perjantai, ajattelin suoda teille tyrskynaurukohtauksia, silmienpyörittelyä ja tuhahtelua. Ja juu ei, luvassa ei ole mitään pervoa ikäihmiseksotiikkaa, vaan ajattelin hieman jatkaa eilisellä teemalla, ja kertoa erään ihmisen kummallisuuksista taas. Aatelkaa, että tälläisen ihmisen kanssa joudun olemaan ja elämään joka ikinen hetki! Kraah.
Eilen aprikoin näitä ovien sulkemisjuttuja ja kuumia rautoja, nyt sitten paljastan pelkoni, joka on aktuelli (luojan kiitos) vain kerran vuodessa.
Aina ennen joulua pelkään ihan suunnattomasti ja lähes paniikin partaalla sitä, että meidän koko perhe ei jostain määrittelemättömästä syystä pysty viettämään joulua yhdessä. Tuossa se nyt tuli, ja tuo varmasti kuulostaa monesta, varsinkin antijouluihmisestä, maailman daijuimmalta pelolta, mutta minulle se on totisinta totta.
Olen tosissani yrittänyt pohtia syytä tähän pelkoon, enkä löydä mitään- en ainakaan mitään konkreettista. Koskaan näin ei ole tapahtunut, ei ole mitään traumaattista kokemusta johon tätä pelkoani peilaisin. Mutta ajatus siitä, että joku joulupöytään kuuluva ihminen siitä puuttuisi, kauheaa!
Mitähän tää kertoo minusta? Olen hullu? Hysteerinen? Perhekeskeinen? Jouluhurahtanut? .. No oli miten oli, kohta se on taas se aika kun haluaisin lukita koko perheeni ketjulla meidän patteriin, ettei vaan sattuis mitään! Ja lisättäköön vielä, että vaikka joku perheenjäsen puuttuisi jonkun sellaisenkin asian takia johon ei liity mitään kauheaa tahi dramaattista, niin silti.
No niin, kuolitteko nauruun?
Ja samat sävelet, ei mitään muuta raportoitavaa. Tänään aion vielä siivota taloni, koska huomenna on hirveesti kaikkee puuhasteltavaa, josta kerron sitten myöhemmin.
Kivaa perjantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti