Ihanaa kun on taas perjantai. Oikeastaan ehkä hyvä, ettei joka päivä ole perjantai, koska eihän tätä muuten osaisi arvostaa. Vähän sama kuin jos joulu olisi joka päivä. Hmh.
Eilen mulla oli paras ilta aikoihin. Eräs mieltäni painanut asia ratkesi parhaalla mahdollisella tavalla ja siinä samassa ratkeamisen lomassa sain vielä puhelun tyttäreltäni että hän tulee ex-tempore viikonlopun viettoon kotiin niin avot. Tosin, en itse ole kotona, paitsi tänään, mut ei se mitään :) Eläimet on ainakin parhaissa mahdollisissa käsissä kun eläintaiturimme tulee niitä kaitsemaan.
Nukkumaankäydessäni olin hieman herkistyneellä tuulella, juurikin ton ratkenneen asian takia, niin aloin siinä sitten lässyttelemään koiralle. Jokainen lemmikinomistaja tietenkin tajuaa sen, että lemmikit kulkevat rinnallamme vain siivun elämästämme, mutta kun tämän pappakoiran siivu on jo 15 vuoden mittainen, niin onhan se tiedossa ettei hänellä enää kauhean montaa elinvuotta ole jäljellä.
Ja tästä mulla sit tuli kauhea suru, vaikka muuten en asiaa mitenkään aktiivisesti ajattele. Koira on hyvässä kunnossa ikäisekseen. Se keksii jäyniä ja tyhjentelee roskiksia hyvien herkkumuonien toivossa. Se juoksee kuin villi orhi välillä sille päälle sattuessaan.Toisaalta välillä se on vanha hauras papparainen, joka ei näe enää kunnolla, saati kuule. Ei se enää hauku kun tulen kotiin.. paitsi pienellä viiveellä. Tosin ehkä sitä ei vaan kiinnosta, koska aina kun sen bestis, E-setä tulee kotiin, se kyllä haukahtelee vallan innoissaan.
Mutta vaikka lemmikistä luopuminen on tuskaisaa, niin jos koira menee huonoksi ja sen elämänlaatu heikkenee, niin sitten se päästetään kyllä pois, väkisin ei siitä pidetä kiinni itsekkäistä syistä. Niin!
Hmh, mulla ei nykyisin ole enää mitään asiaa tänne! Ennen aina oli kauheen tärkeitä asioita sivutolkulla. (eh he) Kriisipalaverin paikka itsen kans. No meenpä sitten rakkaitten klemmarieni luokse tästä.
Huomenaamulla lähden reissuun, nyt toivotan ihanaa viikonloppua kaikille.
Tuossa Iidan ottamassa kuvassa, jota en saa pienemmäksi, on tämä pappanappisilmä, tiibettiläinen zen-sohvatyyny.
Onhan sulla vaikka mitä asiaa! Olen tosi iloinen, että taas kirjoittelet munkin työpäivieni iloksi.
VastaaPoistaOotko muuten huomannut, että käytät ihan arkisesti aina vain termiä koira. Voisit ajan hengessä puhua välillä koirulista, koissusta tai vaikkapa koiruudesta ;)
Kivaa, kun soot taas alkanut kirjoittaa! Tuli niin mieleeni tosta nappisilmästä meidän vanha haukku ja sen viimeiset vuodet. Se oli justiin semmoinen papparainen. Ei oikein kuullut ja kulkukin oli paikoin vähän kankeeta, mutta voi jestas että se oli hyväntuulinen aina. Ja Minnan kommentista tuli mieleen, että vaikka muuten inhoan lässysanoja niin näköjään koirien kohden teen poikkeuksen melko surutta. Hoho. Kaikki Minnan mainitsemat elukat pyörii puheissani ja päälle muutama muu lässynlässy. Hihi, sori. Hyvää viikonloppua, Elma!
VastaaPoistaMinna, heh no kiitos kiitos.
VastaaPoistaJa olen huomannut, että koira on mulle ihan vaan koira. Nämä mainitsemasi koiran lempinimet kuuluvat samaan kastiin paitulin kanssa, ja koitan vältellä niitä kuin .. vihaista koissua;)
Ohari dear kiitos :) En ois kyllä Ohis susta uskonut, että sun sanavarastossa on just nää hellimälempinimet! Kaikkea sitä oppii ja kuulee ;)
Nyt voi jo toivottaa hyvää uutta viikkoa!
Samoilla linjoilla Elman kanssa, pidä vaan koiras koirana (olkoon vaikka naaras). Olen huomannut, että itse jostain syystä puhun perheen ulkopuolisille meidän koirasta vaan koirana, en sen nimellä vaikka se kiva nimi onkin. En tosiaankaan ole mikään kovis, mutta meidän mussu (oops..) on vaan jotenkin niin intiimi asia. Paljon helpommin mä lasteni nimet vieraammille ihmisille lipsautan kuin koiran. Ai niin: jättekiva, että Elma on back!!
VastaaPoista