Aurinkoa tai ei

Olen kauheen hämmästynyt kahdesta eri asiasta. Ja ne ovat:
Voiko kukilla olla masennusta?
Onko linnuilla menkat?

Mulle on opetettu,  että kukat kääntyvät aina valoon päin ja näin olen havainnut tapahtuvan.  Paitsi nyt mun pihalla. Mulla on seinustalla nk. ruukkupuutarha, ja kolmessa eri purkissa on orvokkeja, keltaisia ja tummanpunaisia, jos sillä on jotain merkitystä. 

Ne tyhmät hapannaamaorvokit kääntävät jatkuvasti naamansa seinään, eli varjoon päin. Pihalla ois valoa vaikka kuin, mutta nää pällit vaan tahtoo toljottaa rumaa valkoista seinää. Onko ne masentuneita? Hävettääkö niitä jokin? Onko kukilla uhmaikä? Siis ihme jästikkejä. Olen käynyt alvariinsa kääntämässä ruukut kukkineen niin, että ne kaunistaisivat pihaa, vaan eipä aikaakaan, niin taas on kukat kääntäneet selkänsä.  Mun mielestä tää on ihan ihme juttu. Googlekaan ei tiedä vastausta kysymykseeni. 

Toinen ihmetys. Lähdin tässä päivänä eräänä autolla Merikadulla sijaitsevalta sisäpihalta prrn. Auton tuulilasiin pläjähti verta taivaasta, sellainen... linnunpaskankokoinen läntti. Nyt sitten ihmettelen että oliko tuo joku ennusmerkki- en tosin haavoittunut kotimatkalla sinä päivänä, vai oliko se joku menkkaava lintu? Vai voiko linnuilla olla esim. niin pahat peräpukamat, että kakka on punaista.. yök HYI. Mikään itsensä räjähdyskuntoon itsensä ravinnut hyttynen se ei ollut. Ihme juttu must tääkin. Google ei osannut vastata tähänkään. 
Jos teistä joku osaa niin valistakaa minua, luonnonilmiöiden äärellä tuskailevaa ihmisraunoa. 

Tuli tuosta auringonpaisteesta mieleen ensimmäiset aurinkopuuterit. Oisko ne joskus 80-90-luvulla ilmestyneet markkinoille. Itselläni oli sellaisessa pienessä saviruukussa myytävää, jossa oli korkki korkista, korkinavaajaa ei kyllä tarvinnut. 

Kyseessä oli irtopuuteri, jota piti sudilla levitellä poskipäille tms. Miten sitä aurinkopuuteria nyt käytetään. 

Elma the innokas suti tuota kyseistä ihmejauhoa rivakin vedoin ihan koko naamalle. Koska ensin näytti, että mitään ei tapahdu, innokas Elma, the make up artist, veti toisen kerroksen jauhetta naamalle. Taisi siinä mennä varmuudeksi vielä kolmas ja neljäskin kerros. Jauheen teho ei jotenkin heti näkynyt, se olisi tietenkin selvinnyt, jos oisin lukenut puuterin ohessa tulleen manuaalin. 

Meni muutama tunti ja siinä minä sitten olin, naama kuin jollain yön timoa esittävällä sketsihahmolla. Voi helvettiläinen että voi ihmisen naama olla kamalan näköinen, kun se on päällystetty noin kolmekymmenkertaisella määrällä aurinkopuuteria... Olin niin tummanruskean kiiltävän hileinen, että näytin glitterillä päällystetyltä rusinalta. Tuli vaan tämä tässä mieleeni kun ostin uuden aurinkopuuterin yks päivä, ja sitä osaan onneksi käyttää nyttemmin.