Väliaika- kahvia ja pullaa

Maailma makaa taas ihan mallillaan, rätti on heilunut kilpaa mopin kanssa, pesukone on pyörinyt vinhana ja pölynimuri huutanut hoosiannaa. Juhannus on juopoteltu ja nyt ollaan taas turvallisessa arjessa kera klemmareiden. 

Puoliskoni, parahin E-setä katseli suursiivoustouhujani hieman kummissaan viime viikolla ja kysyi lakonisesti että kantsiiko siivota kun kohta tämä kuitenkin sotketaan. Hallelujaa ja amen, tätä minä oon hokenut itselleni vuosikaudet! E-s kyllä tarkoitti tällä kertaa vain sitä, että meillä tupa täyttyi ihmisistä juhannuksena, ja monta ihmistä yhdessä tietää yleensä sotkua jne. 

Ei miehet tajuu näköjään ollenkaan sitä, että kun suursiivouksen jälkeen tulee sotkua, se vaatii vaan pikasiivouksen ja sitten onkin taas ihan siistiä. Ja se siitä nyt sitten tällä erää. 

Juhannuksen dramaattisin osio tapahtui ehdottomasti entiselle miniälleni. Olette ehkä lehdistä lukeneet, kuinka Helsingin Puotilan kerrostalopalossa kuoli yksi ihminen ja neljä muuta loukkaantui vähän tai paljon. No ex-miniäni ei siis ole kukaan näistä, vaan hän oli käpsyttämässä kotiinsa la-su yönä viiden maissa ja hän tämän tulipalon huomasi ja soitti hätäkeskukseen jne.
Muutama tulipalon uhri oli raahautunut ainoan ihmisen mailla halmeilla (ennen pelastushenkilöiden saapumista) eli tämän tutun tytön luo, toinen oli itkenut että kaveri kuolee tonne ja toinen oli kai päässyt nahkastaan eroon jne. Hui kauheeta. Ihan oikeasti, tulipaloja pelkään kans, ne tulevat punkkien jälkeen heti toisena mun pelkolistalla. Voi kyllä olla että jotain muuta pelkään vielä enemmän mutten nyt muista että mitä.

Mulla on neljä herätystä ennen lomaa. Neljä! Se ei ole paljoa, vaikka millä mittarilla laskisi. Trallal laa. Kylläpä laulattaa.

En ees keksi mitään kirjotettavaa, joten moido.