sunnuntai 30. syyskuuta 2012

St. Elma's fire

Ai että tunnen itseni hyväksi ihmiseksi ja samalla kun tässä perustelen hyvyyttäni, niin ihan rapajuopoksi. Peruste on tämä bilettämättömyys, joka viime viikkojen jälkeen on kyllä ihan mainitsemisen arvoinen tila. Aivan kertakaikkisen mahtava fiilis, kun saa aikaiseksi jotain muutakin kuin ensin juhlintaa ja sitten sohvanpohjalla sunnuntainviettoa ja mietintää, että mitähän kaikkea skeidaa lappaisin suuhuni näiden torkkujen välissä...

Ihminen, tai ainakin minä, olen kyllä sutjakka kääntämään takkiani aina tilanteen mukaan. Neljän perättäisen railakkaan viikonlopun tuoksinassa saatoin jossain kohtaa facebookissa tuhahdella hyvänlaatuisesti statuksille, jossa ihmiset kertoivat kotihommistaan ja sellaisesta normi kotiviikonlopusta. Eikö noilla oo kavereita, elämää, juhlaan aihetta? Ja tälleen. Mutta niinkuin sanottu, ihan hyvänlaatuisesti näitä aattelin. 

Nyt kun itelläni on ollut ihana kotiaskare- ja normi kotiviikonloppu, joka tämänikäiselle vartalolle on suoraan sanottuna paras mahdollinen tapa viettää aikaa, niin tuhahtelen hyvänlaatuisesti ihmisille, jotka facebookissa kertovat baareista missä ovat, mitä juovat ja kenen kanssa jne. Juopot! Eikö teillä oo kotona kivaa? Oispa ees krapula teillä, senkin densot!  Heh.

No jotta en liikaa pyhistelisi itteäni, niin eilen meinasi mennä hermot. Meidän oikein hyvä ja pitkäikäinen perhetuttu tuli meille syömään ja E-sedän kanssa saunomaan. Muu perheensä oli mökillä ja heillä on uusi, vielä muuttamaton koti, tuossa meidän ihan lähellä ja remontti menossa. Remontin jälkeen tämä tuttu tuli siis rentoutumaan ja toi (luvan kanssa) jonkun vanhan kaverinsakin mukanaan. 

Siis voi yök ja helvetti. Nää kolme viiskymppistä äijänretaletta kilpailivat taas vissiin siitä, kuka pystyy juomaan eniten kaljaa ja jälki oli sen mukaista. Joskus puolilta öin kuulin kuinka he suunnittelivat läheiseen baariin menemistä. Minä purjehdin paikalle kuin matriarkka Stephanie Forrester, ja ilmoitin tyynen viileesti että meidän setä ei ainakaan lähde yhtään mihinkään. Tästä seurasi hetken hämmentynyt älämölö. Seuraavassa kuvassa baariin pääsemätön setä sammui terassille. Tai silleen nukahti, että heti kun matriarkkailin häntä nukkumaan, hän reagoi heti ja hiipi saunatakin vyö koipien välissä petiin. 

Luojan kiitos että oli selvinpäin. Nimittäin minä oisin tuossa eilisessä tilanteessa ollut varmaan ekana että jee joo baariin! Siitä ei ois tullut yhtään mitään...

Eikä tässä vielä kaikki. Sedän ollessa jo turvallisesti pehkuissa, nämä kaksi kyläilevää sankaria eivät meinanneet tajuta lähteä pois lainkaan. Tää meidän tuttu on kuvaaja ja kertoi esim. kuinka pienet puitteet monissa produktioissa  on näytellä. Että tee siinä sit jotain kunnon suoritusta, kun valtaisia tunteita pitäisi näyttää hissin kokoisessa "olohuoneessa". Tietenkin hänen kertomustaan siivitti aivan hemmetin kovaääninen esimerkkitilanne, jossa tää mies huusi ja varmuudeksi moneen kertaan: "sun mies on nainut mun vaimoa". Aika kiva jos naapurit sattuivat vain tuon lauseen ilman kontekstiä.. Luulevat meitä juoppojen lisäksi vielä portoiksi! Voi omg. 

Jatkan tätä Santa Elmana puuhastelua kotonani. Kiillotan myös sädekehääni aina välillä;)

4 kommenttia:

  1. Elmä-tädillä on niin mun mielenlaatu ja aivoitus! Kyllä me kuule ollaan hyviä ihmisiä. Tunnustan kyllä juoneeni viikonloppuna hiukka punkkuu ja pari olutta. Juoppo mikä juoppo. Anteeks.

    Hah, minä varmaan olisin hirttänyt sen vieraan siihen kylpytakin vyönauhaan!

    VastaaPoista
  2. Maketsu, me ollaan! No ei tollaset pikku punkut ja oluet mun mielestä mitään ryyppäämistä ole, ruokajuomia lähinnä;)

    Emmää sitä vaimon naimahuutajavierasta ois raaskinut hirttää, kun se on muuten ihan kiva ja ihana ihminen. Mutta sen kaveri oli tosi omituinen, sille ois voinut vähän näyttää saunatakin vyötä, vaikka se ihan hiljaa olikin;)

    VastaaPoista
  3. Olet kyllä oikeasti pyhimys. Muut kuin pyhimykset ei VOI katsella kolmea kännistä äijää selvinpäin!

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että Elma-täti (jonka aivoitukset ja tuntemukset ussein tunnistan soveltuvin osin omikseni) on vielä kuosissaan. Oon seurannut blogiasi vuosien varrella satunnaisesti, joskus kuukausiakin välillä ennekuin muistan käydä kuikkaamassa miten Elma-maailma pyörii, ja pyöriihän se. Sopivasti kaikkea. Eikä kalsarit kiristä.

    VastaaPoista