Elma-täti on nyt jännän äärellä. Eilisestä lähtien olemme sedän kanssa kuusihenkisen perheemme ainoat vuosaarelaiset. Vakkarivuokkilaiset jäärät siis.
Minä ja setä olemme asuneet Vuosaaressa vuodesta 1986 saakka, ja kaikki kakrumme ovat Vuosaareen syntyneet. Paikallisessa suht rumassa kirkossa meidät aikoinaan vihittiin ja silleen. Että vaikka ei tosiaankaan olla mitään synnynnäisiä saaren asukkaita, niin aika juurekas olo on.
Nyt sitten ainoa Vuosaaressa, Aurinkolahdessa tarkemmin ottaen, asunut jälkiläisemme muuttaa kauas! Ainakin viiden kilsan päähän, Puotilaan! Samalle tielle, missä esikoinenkin jo asustaa. Yksi jälkeläinen on oikeasti kaukana, Turussa, ja teen kohta jonkun taikaliemen, halaan puita, lausun mantraa ja hankin woodoo-nuken että saisin hänet tänne lähemmäksi iskän lihapatoja ja äitin huonoja vitsejä. Kuopus asuu Kumpulassa. Siinäpä nyt sitten tälläinen maantieteellinen kartasto sijainneistamme.
Käytiin eilen tyttären pienessä minikämpässä ja että oli söpö. Pienissä asunnoissa on tietynlainen viehätyksensä. E-setä maalailee siellä hieman ja minä voin häärätä tärkeiden asioiden äärellä, kuten vessaharjanhankinnan. Uusi harja pitää uudessa kodissa olla, tähän on olemassa varmasti joku sananlaskukin tai eu-direktiivi nyt ainakin.
Aivan käsittämätöntä, että taaskin on tiistai. Vastahan viime tiistai oli ja taas on! Yhtä asiaa kyllä taas pitää hieman ihmetellä. Vaikka on ollut tosi sateista ja sen myötä hieman koleaa, nyt niin tuolla ulkona on lähes t-paitakeli. Ja mitä tekee suomen kansa? No pukee Uggit jalkaan ja untuvarotsin päälle. Näitä on tässä nyt näkynyt, monin kappalein. Siis oikeesti.... ei tietenkään ole minun ongelmani, miten nämä ihmiset pärjäävät pakkasilla, mutta missä on suhteellisuudentaju? Tekis mieli HUUTAA joillekin toppapyntätyille että tarkenetteko nyt varmasti?
No mutta nyt minä alan järkkäämään klemmareita. Näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti