Otsani elin, etsani olin. Eh he.

Hep, en tullukkaan kipeeksi, vaikka eilen illalla niin luulin. Luultavasti kyse oli vain bileuupumuksesta.


Meinasin kyllä työmatkalla kasvattaa sarven otsaani, kun erään tuntemattoman Peugeotin ajajan itsetuntoa vissiin nakersi aikatavalla se, että ajoin häntä nopeammin ja autoni kiihtyi nopeammin. Ja uskokaakin, että minä en tartte autoa munanjatkeeksi itelleni. Pääasia että sillä pääsee eteenpäin. Mutkun ne muut.

Nyt kun olen harjoittanut paheksuttavaa yksityisautoilua päivittäin, niin on melko uskomatonta millaista vallankäyttöä jotkut harrastavat autonratissa. Olen tehnyt diagnoosin: nämä tälläiset "en päästä sua tälle kaistalle, koska voin olla päästämättäkin" ovat sellaisia rouviensa tossujen alla lymyileviä harmaahiiriä, joiden ainoa paikka käyttää valtaa on se että autonratissa käyttäydytään kuin Teuvot, maanteiden kuninkaat.

Myönnettäkööt, että kyllä mullakin välillä tulee sellaisia "en todellakaan päästä sua tähän väliin senkin himonussijamulkku"- fiiliksiä, mutta ne kohdistuvat lähinnä sellaisiin idiootti-kaistapujottelijoihin, jotka vaihtavat kaistaa joka neljäs sekunti ihan vaan sen takia kun toinen kaista vetää hetkittäin nopeammin ja sitten taas toinen.

Noh, jos meitä on moneen junaan niin on meitä kyllä moneen autoonkin. Ja moneen työpaikkaan.

Niinkuin olen kertonut, alkuvuosi oli rankka täällä sorvaamolla kun oli yt-neuvottelut, kun joillekin tuli kenkää, tuli toimeenkuvanmuutoksia, tuli sitä sun tätä.
On tämä osittain rankkaa vieläkin. Vaikka itse olen koittanut sopeutua ja olla joustava ja vastaanottavainen, niin sitten tulee joku uus tyyppi joka ei ajattele ketään muuta kuin itseään niin ARGHHH. Itsekäs perseily saa sen jo duunimatkan vallankäyttöhiirimiesten alulle sysäämän otsasarven kasvamaan megalomaanisiin mittoihin, tunnelma on pilalla eikä kellään ole kivaa.
Tässä ny koitan madalluttaa sarvea ja saada hengityksen tasaantumaan.

Ah, aloin ajattelemaan joulua niin heti tapahtui minulla lasku ja teillä varmaan nousu? Sorruin ensimmäistä kertaa ikinä eilen Facebookin mainontaan, siis näihin mainoksiin joita hilluu sivun reunamilla, ja kai ne jotenkin on muka kohdennettuja. Eilen ainakin osui ja upposi. Tilasin JOULULEHDEN! Vai olikohan niitä jopa kaksi. IHANAA!  Tip tap!

Kauhuksein näin tuolla samaisessa naamakirjassa linkin lehtijuttuun, että ensi talvesta ois ennustettu hirmutalvea. NOUUUH! En kestä!
Mutta en mä nyt ala tätä vielä suremaan. Pitihän tästä kesästäkin tulla hirmuhellekesä, mutta eipä paljoo hikoilla tarttenut. Eli pieleen menkööt toi talviennustekin. Sovitaan näin. Kiva.


Rakkaat klemmarini kutsuvat. Ne ei petä koskaan. Heidän luokseen menen nyt.