Jestas kun aika kuluu kun on mukavaa

Tai vaikka ei oiskaan, niin se kuluu. Se aika.

No kyllähän mulla on pääosin ihan mukava elämä. Ei silleen vieläkään mitään valittamista. Paitsi ehkä se, että mistä hitosta mä taas kuukausien jälkeen aloitan.. Tyhjän paperin syndrooma vai miten ne viisaat sanookaan. 

Aloitan vaikka kertomalla, että töissä on ollut yhtä persettä koko kevät. Täällä oli YT-neuvottelut, ja vaikka kuinka oltiin aivan uudella tavalla avoimia, niin sitä käytäväkeskustelujen määrää, kyräilyä, pälyilyä ja sätkyilyä. Ja autappa armias jos joku "vaarallinen" henkilö näyttäytyi hoodeilla, sehän oli ihan varma merkki siitä että potkut ja iskut on tulossa. 

Itse säästyin tälläkin kertaa potkuilta, mutta muutoksilta en. En voi kuitenkaan kertoa vielä, mitä ne muutokset ovat. Ei sillä, että ne olisivat joku salaisuus. Tai joo, ne muutokset on niin salaisia, ettei kukaan vielä oikein tiedä mitä ne ovat. 

Itse oon ollut niin satavuotta täällä töissä ja kai mulla on myös jonkunsortin työmoraali (ei naureta siellä!), niin en voi välttyä kelailulta että mitenhän tääkin sitten ja mitenköhän toikin sitten hoidetaan.. vaikka ei kai se nyt mun päänsärky ole jos firmassa tehdään daijuja päätöksiä? Juuei, nyt kyllä kertakaikkiaan lopetan pähkimisen ja odotan "innolla" mitä tuleman pitää. Näin on. 

No sitten kerron kotiasioista. Asutaan Elma-sedän kans siis kahdestaan. Harvoin tosin on iltaa, etteikö joku lapsista tai lasten kavereista siinä pyörähtäisi. Aatelkaa, välillä tursaat käy meillä vaikkei siellä oo ku me vanhukset kotona. 

Olavi lähti laihdutusleirille. Se tulee sieltä varmaan hoikkana poikana takaisin. Ei se siis missään "oikealla" leirillä ole, se vaan lähti tyttären luo. Tytöllä on kaksi "kilttiä ja rauhallista kissaa" (lue: riiviöitä) ja nyt siis Olavikin. Vastineeksi minä otin adoptioon kolme kania. Eli- meillä asuu nyt siis meillä:
Onni-koira (14,5 vee pappa), kaksi kissaa ja kolme kania. Sellanen pieneläintarha.