Ase selässä on veemäistä luistella

Kyllä ihminen on sitten pölhö. Tai ainakin minä. 

Kesäisen yön alkaessa jo valaistua,  käväisin pihalla harjoittamassa ainoaa pahettani, tupakoinninpolttoa. 

Ja voi kauhistus! Tapahtui tapahtumasarja, joka sai minut pelokkaaksi pelkomummoksi ja meinasin mennä nukkumaan leipäveitsen kanssa. Sen järeämpiä aseita tästä talosta kun ei löydy.

Naurakaa nyt vain, niin minäkin teen.. Tämä tapahtumasarja on niinkin traaginen kuin että jostain lähettyviltä kuului nuorison möykkää! Siis omg! Kuinka kauas minä olen nuorisosta etääntynyt, kun ihan normaali nuorison kesäyönmöykkä sai minut niin tolaltani?

Minä kun aattelin että kyseessä on joku asuntomurtoliiga! Ei sitten tullut tyhmään päähäni mieleen, että eiköhän oikea murtoliiga hiippailisi hipihiljaa kesäyössä, eikä pitäisi naurunremakkaa? Siis että olenkin daiju. 

Mutta koska en tosiaankaan kyennyt mihinkään loogiseen ajatteluun, niin ei tässä vielä kaikki! Jossain vaiheessa sitten hötkyilyltäni nukahdin ja heräsin siihen, kun joku painoi aseen piippua selkääni vasten. En kyllä nähnyt tätä kuuluisaa filminauhaa, jossa elämä näytetään pikakelauksella ikäänkuin vi**uilumielessä, että tällästä sulla sit oli, vaan eipä oo kohta enää mitään... 

Jossain siinä unen ja valveen ja pelon ja kummallisuuksien välimaastossa sitten ihmettelin että johan on hiljainen asemies (tai -nainen) ja uskaltauduin katsomaan vihollistani suoraan silmiin. Kissa. Ja kissantassu, jota luulin aseeksi... 


Huutonauroin hiljakseen, eli siis kuiskausnauroin hetken ja nukahdin hyvään ja pelottomaan uneen. Niin että tällänen tapaus. 


Tämä tapahtui siis toissayönä. Vaikka en oikeasti ole mikään pelkomummo, niin tämä aina välillä yksinolo tässä isossa talossa on minulle hieman outoa vielä. Siksi olin enemmän kuin iloinen, kun esikoiseni jäi tänne yöksi viime yönä. Heh. Oonko vähän tyhmä mä? 


Olen tässä yrittänyt pitää aivosolujani vireessä, ja päätin ratkaista eilisessä hesarissa olleen ison ristikon ihan tosta vain. Kyllähän minä ristikoita osaan täyttää! Ista on Tea ja Laven on Lea ja muita vakkareita. Mutta voih kamala miten pirullisen kauhean vaikea onkaan tuo ristikko. En osaa mitään ja taas saa hävetä. 


Olin niin päättänyt siivota tänään... eikö se riitä siivoamiseksi, jos pesee koneellisen pyykkiä? Paitsi, jos kiva-taina tulee luokseni huomenna, niin sitten on vähän pakkorako. Minä ku oon vähän sellainen, että mielestäni on epäkohteliasta tuttuakin vierasta kohtaan, jos hän joutuu ensimmäisenä ovesta tullessaan väistelemään kamoja ja nukkumaan petaamattomassa sängyssä... 

Aurinkoista päivää kaikille ja älkää antako mielikuvituksellenne ehkä näin kovaa valtaa niinkuin minä toisinaan ;)