Uusi blogi, vielä vanhempi Elma

Nyt kävi minulle niin, että elämästäni vanhan Vuodatuksen Veijon huomassa ei tullut pitkään aikaan oikein yhtään mitään. Suhteemme perustui liikaa viha-rakkaussuhteelle, ja minusta alkoi yhä enemmissä määrin tuntumaan, että hengaan hänen kanssaan vain myötätunnosta ja tottumuksesta.


En ole ikinä tässä live-elämässäni heittänyt miestä pellolle ja aloittanut toisen kanssa puhtaalta pöydältä. Onhan tää nyt vähän villinoloista. Mutta älkää huoliko, sama wanha siveydensipuli olen kuin aina ennenkin! 

Ja jos nyt vielä hetken jaarittelen tästä villistä elämänmuutoksesta, niin tottapuhuakseni tämä on uudelleenpaluu Veijo Bloggerin syliin. Ihan ensimmäiset haparoivat askeleeni bloggauksen rintamalla aloitin Veijo Been kanssa, ja sekin suhde kesti monta vuotta. 

Minulla on nyt kesäloma ja koska on kesäloma, on pakko valvoa! Siis täytyyhän rytmi saada sekaisin heti alkuunsa. Kesälomani pituus kun on tällä kertaa ruhtinaalliset seitsemän viikkoa putkeen. Ihanaa! 

Nämä kesälomani ensimmäiset päivät, ja näköjään osin myös yötkin, ovat kuluneet lähinna omituisessa vapaudenriemun ja mitääntekemättömyyden rauhattomassa euforiassa. Rauhattomassa siinä mielessä, että hyppy duuniputkesta lomaputkeen ei välttämättä enää tässä iässä käy ihan kädenkäänteessä. Toinen puoli aivoista huutaa että relaa! Ei tartte tehdä mitään! Ja toinen puoli koittaa potea näistä toisen puolen huudoista jotain muka huonoa omaatuntoa. Tämä vaihe tulee aina loman alussa, ja ennen jopa uhrasin lomien ensipäiviä johonkin turhaan, kuten suursiivoukseen.
Enää en, en todellakaan. Katotaan sit syssymmällä tai ainakin ees sateemmalla. 

Muunkin, kuin suursiivoamattomuuden (tai edes pien-) osalta on erilaista! Tämä on ensimmäinen kesä, kun olen käytännössä lapseton. Siis eivät ne lapset onneksi mihinkään kadonneet ole, ne eivät vaan asu enää täällä minun leveissä helmoissani.  Ja kun tällä hetkellä kaikki koiratkin ovat tyttären luona, niin välillä meinaa vielä tuntua oudolta. Pikkuhiljakseen olen kuitenkin tottumassa tähän, ja välillä jopa salaa nauttinut tästä hiljaisuudesta ja rauhasta ja siitä ettei tarvitse ottaa ketään muita huomioon kuin kissat ja tällä hetkellä pihahäkissä lomailemassa olevat kanit. Eikä nekään minulta muuta halua kuin ruoka- ja jätehuoltoa. 

Sitäpaitsi kissoista kaksi inhoaa mua tällä hetkellä. Ne Houdinit kun keksivät täältä kissatiiviistä talosta pakoreitin ulos. Oli kuulkaa vähän spooky olo, kun parina iltana huomasin että kah, eihän täällä ole kuin lihava kissatoverini Olavi, missäs kaksi muuta on. Tarkastin kaikki kissaverkot ikkunoista- ehjät. Tarkastin kaiken ja sen lisäksi vähän päälle ja ajttelin jo että näinkö noilla nyt on taito liueta seinän läpi pihalle tai jotain. 

Kunnes eilen illalla ulos livahtanut raggarikissa halusi takaisin sisään ja sen jälkeen hän heti juoksi alakertaan. Minä silava-salamana perään ja pakoreitti tuli selville. Saunan tuuletusluukku! Enpä ois ihan heti tajunnut moista. On ne aika epeleitä. Niin ja ne siis inhoovat mua kun telkesin saunan oven pesuhuoneen penkillä. Oon aika mahtipätevyys vanginvartiointialalla. Vaikkei noi kissat mitään vankeja ole, mutta ehkä ne itse kokee niin. 

Nyt minä lopetan tältä yöltä tämän tähän, mutta tulen takaisin. Lupaan sen. Hei hei!