Päivää taas.
En ole tänne kirjoittanutkaan taas vähään aikaan, mutta se ei johdu mistään muusta kuin siitä että olin kipeenä. Ei sitä kipeenä oikein viitsi alkaa päivittämään ja luettelemaan oireistojaan. Varsinkaan kun tauti ei ollut mikään sellainen että sille annettaisiin esim. minun nimeni löytäjänsä mukaan tms.
Sen verran kuitenkin avaan taudin saloja, että voin kertoa että ruumiin alilämpöisyys on miljoona kertaa kauheamman olon tekevä juttu kuin kuume. Sen harvan kerran kun mulle kuumetta nousee, niin sitä kelluu vähän niinkuin pumpulissa ja on ihan hönö, mutta alilämmössä kroppaan iskee tunne kuin kaikki maailman taudit kolerasta keuhkoklamydiaan olisi puhkeamassa just nyt.
Mutta tässä sitä nyt ollaan ja kävin tossa sairastamisen ja tämän päivityksen välissä Turussakin kääntymässä tyttäreni luona ja olikin kivaa!
Nyt on sitten taas normiarki kuvioissa ja syksy taitaa olla nyt ihan tosissaan tullut. Jumalaut, Turussa oli la-su yönä pakkasta! Ja tänä aamuna tulin töihin pilkkopimeyden vallitessa. Yääähhhh. No ainoa valopilkku on se yks parin kuukauden päästä koittava juhla, jonka odotuksen voimin tän taas kestää...
Ei mitään raportoitavaa tällä erää. Alkoi silmätkin lupsaisemaan siihen malliin että voi kauhia. Meen äkkiä pois, etten ala unissani kirjoittamaan tänne jotain hävyttömyyksiä. Ehkä mulla ens kerralla ois sitten jotain asianviertäkin jopa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti