Elokuun viimeinen työviikko

Terveiseni työpaikalta klemmareiden äärestä.

Minusta on tullut wanha ja seesteinen. Vai millä muulla muka on selitettävissä se, että minusta töihintulo ei tunnu kamalalta edes maanantaisin. Ja jos aamuisin on jotain erityistahmailua, se tapahtuu yleensä aina tiistaiaamuisin. Aina! Ja varmaan nyt joku ajattelee, että kai ne tiistaiaamun tahmailut nyt tapahtuukin aina tiistaisin, kun olen psyykannut itseni niin. Emmää kyllä oikeesti psyykkaa itteeni juoksemaan puolinakuna pitkin pihoja kissaa pyydystämässä tai muuta yhtä hohdokasta. Ihan varmana en. 

Mulla on käynyt sillä tavalla hyvä tuuri, että vaikka nyt työntekeminen ja työssäoleminen ei todellakaan läheskään aina ole mitenkään ihanaa, niin työkaverit ja työyhteisö on. Mut yllätettiin tänä aamuna lahjalla  parin työkaverin toimesta ja luulenpa että tästä yllätyksestä koitui alkusysäys sille, että tästä viikosta tulee varmasi ihan ihana. Tollaisia noi mun työkaverit just on. Ne osaa yllättää, ja vieläpä positiivisesti.

Vaikka haaveilen jo eläkepäivistä, jolloin voin alkaa alkaa täysipäiväiseksi Eleanor Abernathyksi (Simpsoneiden Crazy Cat Lady), niin täytynee olla vaan tyytyväinen että on työpaikka, työkyky ja hyvä työyhteisö. Ja saahan tästä muutaman toimintatonninkin korvikkeeksi kuukausittain. Ai niin, palkastapuhuminen on tabu, klup.

Tuossa on kuva hullusta kissanaisesta. Minusta tulee tuollainen wanhana. Tai sanotaanko nyt näin että vanhempana.

Jouhevana aasinsiltana kissanaisesta lentomuurahaisiin.

Joka vuosi näihin aikoihin ne alkavat ilmiintyä kotiimme. Aina samasta paikasta lattialistan alta. Ihmeellisintä tässä on se, että tämä paikka ei ole ulkoseinä. Lymyääkö ne kaikki väliajat jossain talon sisuksissa? YÖK kuvottavaa!

No oli miten oli, ne änkeevät kai vähän fiiliksestä riippuen joko alakerran aulaan tai seinän toiselle puolella saunan pesuhuoneeseen.

Minä en koe eläinrakkautta sitten niin yhtään tuollaisia kutsumattomia elukoita kohtaan. Pesuhuoneen puolelle päätyneet lentomulkut (sanoin ton tahallani, mulkkuja ovat ne) kokevat hukkumiskuolon. Eilenkin ruiskin suihkulla kuin mikäkin palomies from hell ja katselin kun murkut valahtivat viemäriin. Aulan puolelle päätyvät murkut kokevat imurikuoleman. Mitään Raidia tms. kun en viitsi alkaa suihkuttelemaan, kun on noita kutsuttuja elukoita, siis koira ja kissoja. Naapureillakin on näitä lentomurkkuja, joten kai tässä pitää alkaa varautumaan, että koko talo vielä joku hirvee päivä romahtaa kun nää könsikkäät jyrsii koko talon palasiksi. Siis jos lentomurkut osaavat jyrsiä.

Ai niin, sitten vielä sananen siitä vouhkaamastani silitysavusta. Se siis sisältää "silikoniliukastetta". Voin kertoa, että eilisen verhosuihkuttelusession tiimellyksessä ainetta suihkiintui hieman myös lattialle, muovimatolle. Tänä aamuna meinasin vetää  kolmois-salkkovin ja lutsin kyseisessä kohdassa, oli nimittäin aivan todella liukas lattia, siis jopa silikoniliukasteliukas. Että tälläinen seikka kannattaa ottaa huomioon, jos nyt kaikki innostuitte sankoin joukon tästä aineesta;)

Nyt ei muuta kuin aurinkoista maanantaita kaikille.