Voi voi, kauhea kesämökkivimma on nyt iskenyt. Viimeksi kun halusin puutarhan heti mulle tänne nyt, niin sehän järjestyi melko vaivattomasti, eikä vähiten siitä syystä, että tossahan toi "puutarha", eli takapiha olla möllöttää. Pari reissua Plantageniin niin siinähän mulla sitten oli se kaipaamani ruukkupuutarha.
Oman kesämökin hankinta ei sitten ookkaan niin pala kakkua tai mun kuppini teetä. Ja sehän nyt rassaa tälläistä mahtikärsivällisyydellä siunattua inehmoa. Ollaan tässä nyt selattu kaikki mahdolliset ja mahdottomat mökkimyyntisivustot, ja joitain yksilöitä sais jopa aika halvalla. Niissä on vain ne pari vikaa että ne ovat a) hitsin kaukana b) saman kokoisia kuin meidän vessa. Jos satutte tietämään jotain ihania, halpoja ja isoja rantamökkejä jostain suht läheltä pk-seutua, niin ostakaa se mulle. Maksan heti kyllä velkani. Kivakiitti!
Muuten elämässä ei ole mitään sen kummempaa raportoitavaa. Tyttäreni on täällä karvaisine kavereineen ja se on ihanaa. Myöskin työelämän hulluja päiviä taas kerran viettävä puolisko, setä-E on kotona ja sekin on ihanaa. Työpäivät senkun vähenevät, loma siintää jo horisontissa ja arvaatteks, sekin on ihanaa.
No nyt mä jatkan jotain tärkeää. Uusi erikoisharrasteeni on Myrnakuppien kullituksen kiillottaminen. No joo, älkää kysykö, en osaa vastata;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti