Mun selviytyjämies

Päivää taloihin ja talojen alle!

Minulla on vähän pulmaa taas tämän bloginpidon kanssa. En nimittäin ole vieläkään ole oikein päättänyt, että pitäisinkö tätä vähän sellaisena päiväkirjanomaisena mestana (niinkuin joskus), vai kertoisinko tänne vaan jotain yksittäisiä tapahtumia elämästä vai hautaisinko tämän vain kokonaan. 

Kamalan vaikeita päätöksiä ihmisen pitäisi osata tehdä heti pääsiäisen jälkeen! 

No, ennenkuin päätän mitä teen tai kenties en tee tämän kanssa, niin kerron teille kummallisen seikan.

Minulla on kotona aina pari asiaa _aina_ kateissa. Yksi on kuumemittari. En tosin tarvi sitä juuri koskaan, mutta joskus olen tuntenut tarvetta lämmönmittaukseen. Lähinnä sen takia, että tietäisin paljonko mennään "pakkasen puolella". Kuumetta saan harvoin, alilämmöstä kärsin silloin tällöin ja sen oireet ovat usein veemäisemmät kuin korkean kuumeen.

Toinen asia mikä on lähes aina kateissa, eikä ollenkaan löydy mitenkään heti ja helposti on ihmisten ja eläinten kynsisakset. Nyttemmin olen telakoinut ihmissakset saunan pesuhuoneeseen, eli niiden saatavuus on nykyisin aika paljon varmempi kuin ennen, mutta ei silti mitenkään ihan varmaa.

Kolmas katoavainen on desin mitta, se sellainen lusikkamainen joka on usein kiinni pienemmissä kavereissaan sellasella renkaalla. Meillä ne oli irtonaisia, ja se desinen on aina jossain. Jostain jauhopaketista se yleensä löytyy. Ostin Ikeasta uuden setin, mutta luulen että Elma-setä ei sitä suostu käyttämään. Se nimittäin epäilee että Ikean mitat on jotenkin pielessä! Ikeaa pitää haukkua aina ja joka käänteessä, jos vain tilaisuus tulee, ja vaikkei tuliskaan.

Neljäs kadokki on alushame. Harvemmin mä sitä tarvitsen, mutta silloin harvoin kun tarvisin, niin jumalauta se ei ikinä ole siellä missä pitäisi, eikä yleensäottaen missään! Joskus se sitten aina löytyy jostain pussilakanan sisältä tms.

Mutta sitten vastapainoksi on mulla näköjään juttu joka ei koskaan, ikinä tunnu katoavan. Aina se pyörii jaloissani, silmissäni tai kissojen pikku potkupallona ja kyseessä on sellainen pieni keltainen legoukkelin pää! Voitteko kuvitella? Sehän on sellanen hiirenpimperon kokoinen kapine, jonka imurikin nielaisee ihan kevyesti. Mutta ei tätä survival-päätä! Se on mun oma taistelija ukkelini. Nyt en ole nähnyt sitä koko pääsiäisenä, mutta olen varma että jostain se taas putkahtaa esiin. Jos se on joutunut imurinkitaan/hukkaan olen oikeasti vähän suruissani tästä.

Tälläinen jännittävä tavarahomma tällä kertaa.

Työmotivaanioni on miinus sadan paikkeilla. Tulisipa jo kesä ja loma ja kärpäset ja loma. Ja vaikka kaatosateet ja loma.

Moedo.