Hän on täällä tänään

HEI KAIKKI KANSA!

Täällä minä taas olen! Ehompana kuin ikinä koskaan ennen. Tai no.. heh. No olen olen. 

Ja se miksi taas tuli pidettyä taukoa täältä, johtuu ei mistään, paitsi laiskuudesta, saamattomuudesta ja jostain määrittelemättömästä. 

Tässä minä nyt sitten istun hiihtoloman lamauttamassa sorvaamossa, ja nakerran työkaverilta pöllittyä styrox-palasta, sellaista litistynyttä muuminkakkaa. Riiisikakku kai tämän ihmeellisen pahviöylätin oikea nimi on. Kaikkeen sitä hätä- ja nälkäpäissään ihminen joutuukin!

Joulu ja joulusiivoukset oli ja meni, joulu oli taas ihana niinkuin aina, mutta se siitä sitten. Joulu on minulla kyllä ihan pinnassa sinänsä vieläkin, koska aloitin TAAS kerran varastomme suursiivouksen. Tavarani ja romuni olivat sekalaisissa muovikoreissa (hyi hitto, sellanen muovikori missä on kiinteä pohja ja sellaista ruudukkoa seinät on ehkä maailman toiseks rumin kapistus), vanhoissa pölynimurilaatikoissa, epämääräisissä pahvilaatikoissa, epämääräisissä muovilaatikoissa, lainalaatikoissa, lihalaatikoissa... no siis tuli varmaan selväksi että kaikenmoisissa laatikoissa.

Vaan eipä ole enää! Hähää, siitäs saitte rumat laatikot! Jonkun mielestä voi olla idiosmin huippua käydä ostamassa Ikeasta pahvilaatikoita, kun saahan niitä kaupasta ilmaiseksikin. No saa saa, jotain avopohjaisia banaanilaatikoita tai muuten vaan rumia ja erinäköisiä ja kokoisia ja juuri niistähän haluan kiivaana eroon.

Nyt mulla on ihania kannellisia ja kahvallisia Ikean ruskeita pahvilaatikoita joka paikka täynnä! Lisäksi isoille tavaroille on Ikean ruskeita isoja laatikoita ja olen siis ihan lootahuumassa! Ihania laatikoita mun ihanille tavaroille! Eh, anteeksi intoiluni taas kerran.

Jos nyt vähän kelaan taaksepäin, niin joulukuussa tapahtui dramaattisia asioita. Mm. itsemurhatapaus tyttären ihan lähipiirissä, siis kaveri. Kamalaa. Ja jotain muutakin kamalaa tapahtui, mutta taisin olla vain joulun herkistämänä koska en ees muista että mitä kamalaa se oli.. eli ei sitten kai sittenkään mitään kovin kamalaa. Olenko nyt sanonut tarpeeksi monta kertaa sanan kamalaa?

No sit kuulkaa. Oon päättänyt että en haluu olla vanha plösö täti, vaan pelkästään vanha täti. Siksipä olen alkanut KUNTOILEMAAN! Tosin aika hepposta on kuntoiluni taso vielä, mutta tässä sohvaperunoinnin ja läskeilyn vaiheessa vähäkin on paljon. Oon siis hankkinut sorvaamosta liikuntaseteleitä, wuhuu aaltoja. No sit oon käynyt kaks kertaa pelaamassa sulkapalloa, wuhuu, hyökyaaltoja . Oisin käynyt enemmänkin, mutta pelikaverin peukalo nyrjähti laskettelurinteessä, niin tuli pakollinen tauko. Ja sitten oon kerran käynyt kävelemässä Vartiokylän lahden ympäri, wuhuu tsunami. Tosin tein sen kylähullujen kuomasaappailla, olivat muuteen ehkä paskimmat lenkkikengät ikinä. Kyllä niillä jonkun pienen matkan tarpoo, mutta lenkkeilymielessä tosi huonot. Mutta älkää nyt väheksykö näitä pieniä saavutuksiani. Vauvanaskelilla, juu nou. Ai niin, kuntoiluprojektiin tai siis korjaan -elämäntapaan (köh köh) on liittynyt näköjään myös 2.5 kk tipattomuus.

Kuulostaa ehkä ihan densolta ja juopolta, mut kuulostakoot sitten vaan. On ollut ihanaa kun ei oo yhtäkään lyhyen viikonlopun päivistä kulunut krapuloimiseen. Mutta kyllä mä kohta aion juopotella, himoitsen skumppaa.. mmmh... skumppahiprakka... ohhhh. :P

Jahas mitähän sit vielä.. no ei ehkä mitään kummempaa nyt tule mieleen. Tai tulee, mutta säästän sen ensi kertaan, ettei tuu vaivautuneita hiljaisuuksia jne.

Tämä nyt oli tällänen varovainen aloitus taas kerran. Mutta ei lopetus, sen luppaan.