perjantai 23. maaliskuuta 2012

Elman telkkarikatsaus



Riemukasta perjantaita ja hei vaan, täällä mä taas nyt jo olen. 

Mä olen ihan hepuliriemuissani, kun kevät on täällä. Vaikka talvi olikin tänä vuonna jotenkin aika lyhyt, joulukihan oli vielä ihan talveton, niin silti... En ole siis ehkä yhtään talvi-ihminen kuten virka-iältään vanhemmat lukijani varmaan muistavatkin. 

Olkoot kevät tai talvi, niin telkkarin katselu on edelleen yks lempiharrastuksistani. Mutta kuulkaa! Meininki on mennyt ihan hulluksi. Tunnustan häpeillen että olen tällä viikollakin katsonut peräti neljää jymy-tosi-tv-sarjaa (kuuluukohan tohon todellain kolme väliviivaa? No sama se.)  Neljää! Oi elämäni, missä olet?

Katsoin sen Super-Marjo ja tytöt. Hoh hoijaa, en katso enää. Niin piripäinen superdorka oli Marjo että moido. Suorittamista ja omakehua ja lapsetkin on ihan supereita kun ne käy keikoilla ja voittaa hiihtokisat. Ja tarkastelee pankkitilien saldoa. Haloo.
No sitten.. Viidakon tähtöset. Ei hitsi mitä viihdettä! Kymmenen Putouksen Yossua samassa sarjassa, ainoastaan sillä erotuksella että näillä bimboilla on kummassakin tississä silikonia. (Yossulla oli varaa vain toisen tissin silikointiin.) Ihana sarja, olen koukussa! Kerrankin voi todeta ihan vaatimattomasti, että itse on ihan joka hiton saralla älykkäämpi kuin ne 10 yhteensä. Ja tämä ei ole mitään omakehua, vaan niin te kaikki muutkin olette. 


Sitten oon jostain syystä alkanut ihan intona katsomaan Master Cheffiä, vaikka siinä onkin ällöttävä Sikke Sumari. Ja vaikka eri ruokalajit tai -aineet ovatkin komponentteja. Voi tietenkin olla, että komponentti on kokkien ammattikieltä, mutta ei niitä komponentteja ennen tuohon maliin viljelty. Mutta on  kiva katsella kuinka amatöörit vatkaa ja vääntää, ja ihan taitavia ovat. Taitavampii kuin esim. mä, mutta siihen ei kyllä paljoa tarvita. 

No sitten se Iholla. En sano siitä kusipää-narsisti Reinosta mitään. Muuta kuin että hyi vidu mikä ihmisraato. Yök. Aika jännä että sarjassa on kuusi randomnaista, joista yksi on tuttuni ja toinen tutuntuttu. Siis tosi jännä, eh. Kun tätä sarjaa alettiin mainostamaan telkkarissa, luulin tosi pitkään, että kyseessä on esim. suihkusaippuamainos. No hei, iholla. Useimmin ihmisen iholla on varmaankin suihkusaippuaa.

Tänään sitten tulee taas yks sohvaan juurruttava. Voice of Finland. Mulla ei ole siinä ehdotonta suosikkia. Siitä Mikko Herrasesta tykkään kyllä, siitä näkörajoitteisesta. Se Kimmo Härmä on kans hyvä, tosin se oli viimeksi stailattu ihan kauheeksi. Hah, kun täti katsoo telkkaria, niin ääni ei ole todellakaan ainoa joka ratkaisee ;) En mä nyt muita kilpailijoita muistakkaan. Paitsi että siitä ukulele-mimmistä tykkäsin, mutta se putosi.

Siinä telkkarikatsaukseni. 

Sitten muita katsauksia. Elma-setä kasaa juuri uutta grilliä. Kevät on siis täällä. Hah, jossain on olemassa kuva kun kevään ensi grillaaja E-S grillaa tossa pihalla ja lunta sataa kaatamalla. On tämä Suomen kevät niin oikukas, vähän niinkuin mun mieleni. 

Tietääkö kukaan, osaako kissat, jotka ovat olevinaan niin itsenäisiä ja niin sitä ja niin tätä, ikävöidä kissakaveriaan? Nyt kun Olavi on fat campilla Turussa, niin Taavi-kissa läpsii meidän vanhaa koiraa siihen tyyliin että "ootko syönyt Olavin häh?" Oli niin tai näin, Olavin lähdön jälkeen raggari-Taavikin aloitti oman yksityisen fat campinsa, eikä syö oikein. Ja se on ihan laiha jo valmiiks! Tai sellanen sopiva. No katsoo ny.

Tää bloggeri näköjään alkaa heti mulle jotain elbaamaan (hah, oottekohan ees syntyneet silloin kun yleisesti aina elbattiin?) heti kun yritän liittää tänne kuvan. Ehkä tämä ei hyväksy suoraa copypastetusta vaan pitää tallentaa. Varma ehkä. Tutustun tähän asiaan tarkemmin joku päivä.


Nyt lopetan tältä erää ihan tälleen harkitusti. Niin että tämän pitäisi olla viimeisen lauseen, tai muuten jotain on taas pielessä.
 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Jestas kun aika kuluu kun on mukavaa

Tai vaikka ei oiskaan, niin se kuluu. Se aika.

No kyllähän mulla on pääosin ihan mukava elämä. Ei silleen vieläkään mitään valittamista. Paitsi ehkä se, että mistä hitosta mä taas kuukausien jälkeen aloitan.. Tyhjän paperin syndrooma vai miten ne viisaat sanookaan. 

Aloitan vaikka kertomalla, että töissä on ollut yhtä persettä koko kevät. Täällä oli YT-neuvottelut, ja vaikka kuinka oltiin aivan uudella tavalla avoimia, niin sitä käytäväkeskustelujen määrää, kyräilyä, pälyilyä ja sätkyilyä. Ja autappa armias jos joku "vaarallinen" henkilö näyttäytyi hoodeilla, sehän oli ihan varma merkki siitä että potkut ja iskut on tulossa. 

Itse säästyin tälläkin kertaa potkuilta, mutta muutoksilta en. En voi kuitenkaan kertoa vielä, mitä ne muutokset ovat. Ei sillä, että ne olisivat joku salaisuus. Tai joo, ne muutokset on niin salaisia, ettei kukaan vielä oikein tiedä mitä ne ovat. 

Itse oon ollut niin satavuotta täällä töissä ja kai mulla on myös jonkunsortin työmoraali (ei naureta siellä!), niin en voi välttyä kelailulta että mitenhän tääkin sitten ja mitenköhän toikin sitten hoidetaan.. vaikka ei kai se nyt mun päänsärky ole jos firmassa tehdään daijuja päätöksiä? Juuei, nyt kyllä kertakaikkiaan lopetan pähkimisen ja odotan "innolla" mitä tuleman pitää. Näin on. 

No sitten kerron kotiasioista. Asutaan Elma-sedän kans siis kahdestaan. Harvoin tosin on iltaa, etteikö joku lapsista tai lasten kavereista siinä pyörähtäisi. Aatelkaa, välillä tursaat käy meillä vaikkei siellä oo ku me vanhukset kotona. 

Olavi lähti laihdutusleirille. Se tulee sieltä varmaan hoikkana poikana takaisin. Ei se siis missään "oikealla" leirillä ole, se vaan lähti tyttären luo. Tytöllä on kaksi "kilttiä ja rauhallista kissaa" (lue: riiviöitä) ja nyt siis Olavikin. Vastineeksi minä otin adoptioon kolme kania. Eli- meillä asuu nyt siis meillä:
Onni-koira (14,5 vee pappa), kaksi kissaa ja kolme kania. Sellanen pieneläintarha.